Osa 4. Opiskelijoiden elämää


(Heti näin alkuun anteeksipyyntö päivitysten pitkittymisestä. Minun oli tarkoitus julkaista uusi osa jo melkein pari viikkoa sitten, mutta Finnairin lakon vuoksi lomasuunnitelmat menivät uusiksi, enkä saanut osaa kirjoitettua loppuun ennen lähtöä. Ensi viikko saattaa olla hieman hiljaisempaa koeviikon vuoksi. Lisäksi Lemmikkielämän ilmestymisen takia ajattelin vähän odotella, millaisia muutoksia legacysääntöihin tulee. Jatkoa kuitenkin seuraa, kunhan saan pelattua perheellä riittävästi eteenpäin :))



Adan lähdettyä yliopistoon Inka halusi taas keskittyä entistä paremmin töihinsä. Rankka opiskelu palkittiin vihdoin ja viimein, ja Inka sai ylennyksen. Jäljellä oli enää yksi ylennys ennen sairaalan johtajaksi pääsemistä. Taitojen kehittäminen ja ystävyyssuhteiden ylläpitäminen tulisi olemaan seuraavien päivien ja viikkojen tavoite. Rankan työpäivän jälkeen Inka kuitenkin päätti ensin hemmotella itseään päivän Sim-Sanomilla.


Arttu oli keskittynyt koko teini-ikänsä alun kohottamaan kuntoaan. Hän oli kuullut, että urheilulliset oppilaat saavat lisästipendejä yliopistoon pyrittäessä. Lopulta kaupungin johtavan opinahjon johtajat olivat riittävän tyytyväisiä Artun urheilusuorituksiin, ja myönsivät hänelle siitä hyvästä 750 simeleonia lisää stipendejä. Nyt koossa oli yhteensä 4000 simeleonin arvosta stipendirahoja, ja Arttu päätti jättää leppoisan kotielämän ja kokeilla omia siipiään kokopäiväisenä opiskelijana.


Kotosalla elämä jatkui jokseenkin samanlaisena Artun lähdön jälkeen kuin ennen sitä. Antti kasvoi eräänä kuulaana syysiltana lapseksi - ja tietysti vessassa äitinsä istuessa pytyllä. Hänen nenänsä on edelleen noitamaisen koukkuinen. Toisaalta isosiskon hyppyrinenä katosi hänen ikääntyessään - ehkä sama kävisi myös Antille.


Inka oli päättänyt hankkiutua vihdoin vanhuuden päivillään hyvään kuntoon. Naistenlehdetkin aina sanoivat, että liikunnan harrastaminen vanhana pidentäisi elämää ja parantaisi sen laatua. Myös sairauksien kerrottiin pysyvän sitä tehokkaammin loitolla, mitä terveellisemmin henkilö eli.


Päivittäisen treenituokion jälkeen Inka saikin pysähtyä nauttimaan uusista muskeleistaan. Hän esitteli niitä mielellään myös muille perheenjäsenille.


Antti oli huomannut, että talossa ei ollut ainuttakaan kuvaa Inkasta, ja päätti ikuistaa vanhempansa yhdessä maalaamalla heistä hienon taulun. Inka ja Teuvo kokivat suunnatonta ylpeyttä nuoresta taiteilijan alustaan.


Vaikka Teuvo kävikin sairaalassa töissä, hänellä oli myös aikaa kehittää itseään ja taitojaan. Noin viikon kestäneen raskaan opiskelu-urakan jälkeen hän toteutti jo toisen suuren toiveen elämässään: hän oli oppinut kaiken kaikesta. Vanhuuteen oli vieläpä ruhtinaalliset kaksi päivää! Televisiosta tulleiden poliisisarjojen innoittamana hän päätti seuraavaksi ryhtyä - ei poliisiksi vaan rikolliseksi. Rikollisnerona toimiminen olisi varmasti huippuhauskaa!


Jo samana iltana Teuvo uppoutui nettisivujen ihmeelliseen maailmaan ja löysi houkuttelevan työpaikkailmoituksen. Aiempaa kokemusta rikollisesta toiminnasta ei tarvittu, joten Teuvo valittiin heti työhön. Jo seuraavana yönä hän pääsisi testaamaan taitojaan lain toisella puolella. Ainoa huolenaihe oli se, kuinka Inka tulisi miehensä uuteen ammattiin suhtautumaan. Pitäisiköhän koko homma pitää salaisuutena ja selittää öiset poissaolot sairaalan yövuoroilla?


Sairaalan omistajien mielestä Inka ei työpanoksestaan huolimatta vielä ollut riittävän pätevä keskuksen johtajaksi, mutta palkka oli kieltämättä aika mukava. Inka ansaitsi joka päivä Antilta halauksen - syyksi riitti se, että hän oli (Antin sanoin) "hypermahtava äiti". Inka ei voinut muuta kuin hymyillä aina työpäivien jälkeen: perheen kanssa vietettyä aikaa ei voittaisi koskaan yksikään ylennys.


Teuvo oli Inkaa onnekkaampi työasioissa. Heti ensimmäisen yöllisen keikan jälkeen hänet nimittäin ylennettiin murtovarkaaksi. "Tästä se ura lähtee", Teuvo ajatteli kävellessään väsyneenä mutta onnellisena kotiovea kohti.


Arttu oli saapunut yliopistolle asuntolaan jo jonkin aikaa sitten, mutta muutti ensimmäisen lukukauden jälkeen Adan seuraksi omalle tontille. Talo ei edelleenkään ollut kovin kummoinen, mutta hyvin se elätti kaksi köyhää opiskelijaa. Ada päätti ilmaisten pitsojen toivossa yrittää saada talon osakuntarekisteriin ja onnistuikin siinä. Sekä Adalla että Artulla oli iso määrä ystäviä, eikä osakuntatalon nostaminen ylemmille tasoille ollut vaikeaa. Muutamassa päivässä osakunta oli jo kuudennella eli korkeimmalla tasolla, ja mahdollisten jäsenten maksimimäärä kohosi taivaisiin: 32 000 simiä. Tuskin yliopistolla edes olisi niin paljon asukkaita!


Opiskelujen ohessa nuorilla oli kova halu löytää tulevaisuuden kumppani - tai Artun tapauksessa kai 30. Mielenkiintoisia puolisoehdokkaita jututettiin jopa sisaruksen toimesta.


Yliopistolta tuntui löytyvän erityisesti kauniita naisia. Arttu kutsuikin heitä mielellään kylään ja jututti Lemmenlilluttimessa.


Ikävä kyllä Artun kemiat eivät natsanneet kovin monen simin kanssa. Esimerkiksi tämä tummatukkainen kaunotar sai jäädä rauhaan, sillä Arttu pitää enemmän punatukkaisista naisista. No, ehkä häntä voidaan käyttää tulevissa sukupolvissa.


Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Arttu kuitenkin vihdoin iski silmänsä erääseen yliopistolaiseen, Aamu Lamppuahoon. Ihan nätti hänkin on, vaikka nenä on hieman terävä.


Ada ei edelleenkään ollut löytänyt mielenkiintoista kumppaniehdokasta. Kaikki miehet tuntuivat joko olevan äärettömän rumia tai muuten vain ärsyttäviä. Aikansa kuluksi hän päätti seurustelun sijaan muotoilla itselleen saksilla ja hiusgeelillä uuden kampauksen. Uusi look näyttää yllättävänkin hyvältä Adalla (vaatteet tosin lähtevät vaihtoon, kunhan opiskelijoilla on rahaa käydä vaateostoksilla kaupungissa).


Adan opettaja, Lehtori Hellenius, ei ollut liian pahan näköinen ilmestys - ainakaan verrattuna yliopiston muihin opettajiin. Ehkäpä tässä on yksi sulhasehdokas, jos mielenkiintoisempia miehiä ei löydy.


Oli liiankin totta, että yliopiston miehiä ei oltu kauneudella pilattu. Tällaisia naamoja tontilla jouduttiin päivästä toiseen katselemaan. Eikö kampuksella todellakaan ollut ketään mukiinmenevän näköistä..?


... Vastaus taitaa olla ei, ainakin tätä simiä katsellessa.


Aina osakuntalaisten ilmaiseksi saama pitsa ei ollut ihan oletetun makuista. "Enkö minä sanonut niille pizzerian työntekijöille, etten halua simpukkaa täytteeksi", Ada pohti epätoivoisena yrittäessään niellä jo hieman jäähtynyttä pitsaa.


Ada oli ystävystynyt hyvin komean Nuutti Korpin kanssa. Harmittavaa kyllä vaikuttaa siltä, että mies on romantiikkatavoitteinen.


Arttu oli edennyt siskoaan pidemmälle seurustelun ihmeellisessä maailmassa ja sai ensimmäisen suudelmansa Aamulta.


Että nuo lehmämaskotit osaavat olla ärsyttäviä - ne aina onnistuvat pilaamaan kaiken tärkeän. Tällä kertaa Ada oli kutsunut Nuutin kylään suudellakseen häntä ensimmäistä kertaa. Alpertti Boman sitten meni ja flirttaili Nuutin kanssa. Tästä kehkeytyi monta tappelua, ja kun ne vihdoin olivat ohi, Adan ja Nuutin välit olivat erittäin tulehtuneet. Pitkä soittelurumba siitä seurasikin, sillä simien lepyttely ei aina ole ihan helppoa.


Viimein Ada kuitenkin sai mitä halusikin. Ensisuudelma koettiin poikkeuksellisen rankan luentopäivän jälkeen osakunnan pihalla.


Arttu päätti tarttua härkää sarvista ja kosi Aamua. Korviaan myöten ihastunut nainen tietysti suostui, eikä Artullekaan ihme kyllä jäänyt elinikäisiä traumoja tapahtuneesta. Ehkä elämä ilman 30 rakastettua olisi sittenkin mahdollista? (Huomatkaa, että osakuntataloa on laajennettu stipendirahojen voimin.)


Ada ei vielä uskaltanut ehdottaa sitoutumista Nuutille mutta osoitti kyllä välittämistään muilla tavoilla. Lemmenlillutin oli parisängyn puuttumisen takia kovassa käytössä.


Kotosalla Inka oli vihdoin ja viimein saavuttanut sairaalan johtajan kunnioitetun aseman. Eläkkeelle hän ei kuitenkaan vielä halunnut jäädä, sillä hän ajatteli töissä käymisen pitävän aivot virkeinä - ja saihan siitä tietysti rahaakin.


Teuvon oli aika viettää syntymäpäiviään. Juhlia hän ei halunnut pitää, vaan nautti päivästä kotona asuvien perheenjäsentensä kanssa.


Elämä jatkui seesteisenä vanhusvanhempien ja Antin tontilla. Kukin vietti vapaa-aikansa omissa puuhissaan: Teuvo maalaten, Inka opiskellen uusia taitoja ja Antti puurtaen koulutöidensä kanssa.


Seuraavassa osassa paljastuu viimein, kuka on Kaupin suvun perijä. Kuinka Teuvo ja Inka viettävätkään vanhuuden päivänsä? Entä miten Antille käy - seuraako hän isosisarustensa jalanjälkiä lähtemällä yliopistoon?