Osa 5. Muutoksia



Kotona oli alkanut tapahtua kummia: Antin sänkyyn oli hänen mielestään pesiytynyt kummitus. Peiton helma kohoili aina välillä kummasti. Kukaan perheenjäsenistä ei osannut ratkaista oikuttelevan sängyn ongelmaa, mutta onneksi muutaman päivän kuluttua lakanat oikenivat itsestään.



Inka ja Teuvo päättivät hankkia lemmikin vanhuudenpäiviensä iloksi. Adoptiopalvelusta saapui jo samana päivänä naaraskissa nimeltä Niksu. Itsenäinen mutta hieman säikky kissa valtasi heti kokoisensa tilan sekä perheenjäsenten sydämistä että sohvalta.



Teuvo onnistui täyttämään jo kolmannen elämäntavoitteensa. Hän ei tosin jaksanut iloita tästä(kään) ylennyksestä, vaan näytti pikemminkin erittäin tympääntyneeltä.



Antin toiveesta perheeseen hankittiin pian toinenkin kissa. Tällä kertaa tulokas oli urospuolinen pentukissa. Antti nimesi mustan mytyn heti Takuksi.



Taas oli aika viettää syntymäpäiviä: tällä kertaa päivänsankarina oli Antti, joka kasvoi teiniksi. Koulussa ollessaan hän oli huomannut, että opiskelu oli hänelle elämän suola. Teini-ikään astuessaan hän päättikin tulla mahdollisimman taitavaksi kaikessa ja haalia samalla itselleen muutakin tietoa - ja ehkä hän pystyisi jopa todistamaan ufojen olemassaolon!



Inka ei tainnut kotipihallaan arastella naapureiden uteliaita katseita. Hän saattoi hyvinkin juosta pihalle tervehtimään uusia eläintuttavuuksia heti sängystä noustuaan. Tässä on leikityksessä Kinuski-koira. Inka haaveili salaa omasta karvaturristaan, mutta tajusi, ettei enää ollut järkeä adoptoida kulkukoiraa. Inkan oma aika simien maailmassa oli kulunut kuin siivillä, eikä hän halunnut jättää surun lisäksi jälkeensä myös omistajatonta koiraa. Simitkään eivät ikävä kyllä elä ikuisesti...



Yliopistolla riitti hommia, menoa ja meininkiä. Osakuntatalo oli laitettu uuteen uskoon, jotta sinne mahtuisi entistäkin enemmän asukkaita. Kirkkaanpunainen suorakulmion muotoinen huone on eteinen, ruutulattiallinen huone keittiö ja sen yläpuolinen soppi olohuone. Makuuhuoneet oli päätetty värjätä rauhoittavilla sinisen ja vihreän sävyillä. Lemmenlillutin sai pitää paikkansa talon seinustalla.



Aina elämä yliopistolla ei ollut yhtä ruusuista. Onneksi talo ei syttynyt palamaan kuin kerran huolimattomien ruoanlaittajien takia.



Oli tulipaloista toki yksi hyväkin puoli: hyvällä tuurilla palomieheksi tuli komea mies tai kaunis nainen. Tämäkin savusukeltaja sai viipyä tontilla hieman aiempaa aikomustaan pidempään.



Adan, joka oli valittu Kaupin suvun perijäksi, oli aika jättää yliopisto ja palata kotimaisemiin. Arvosanaksi hän sai oikeutetusti täyden laudaturin. "Tätä todistusta kehtaa näyttää vieraillekin!" hän mietti odotellessaan taksia tulevaksi.



Kauaa ei kestänyt myöskään Artun valmistuminen. Hänkin selvisi erittäin kunniakkaasti yliopiston läpi. Kova uurastus oli vihdoin palkittu. Nyt Arttukin voisi palata kotiseudulleen, etsiä talon ja perustaa perheen Aamun kanssa.



Ihmetyksekseen hän huomasi valmistujaisjuhlissa olevansa ihaillumpi kuin oli osannut arvata. Aamu taitaa saada sittenkin kilpailua Anki Kokkilasta, joka ei osaa pitää ajatuksiaan erossa Artusta.



Ennen yliopistosta poistumista oli kuitenkin aika kutsua taloon osakunnan ylläpitäjä. Tällä kertaa sen kunnian sai Ilmatar Kinnunen. Farewell yliopisto. Seuraava sukupolvi valloittakoot sinut aikanaan.



Artustakaan ei tullut yhtään hassumman näköinen aikuinen. Nenä on toki yhä aika leveä, mutta eivätköhän Aamun geenit vähän tasoita tilannetta lasten kannalta.



Ada oli muuttanut takaisin syntymätaloonsa, mutta joutui heti aluksi huomaamaan, että hänen sukulaisensa olivat vieraantuneet toisistaan aika pahasti: Antti oli ollut viime aikoina niin sulkeutunut, että sai vieraakseen sosiaalipupun.



Antti ei tosin ollut ainoa yksinäinen ihminen talossa. Myös Teuvo sai vieraan samana iltana.



Teuvo kaipasi kovasti lisää lemmikkejä ja päätti kuin päättikin adoptoida söpön - vaikkakin hieman muotopuolen - siamilaisen kissan nimeltä Paljetti.



Kun Ada eräänä päivänä lähti taas rutiininomaisesti töihin, hän ei arvannutkaan millaiseen kotiin palaisi illalla...



Inkan aika lähestyi nimittäin viimeisiään ja kesken illanvieton tuttu tummanpuhuva hahmo ilmestyi savuvanan seuraamana taloon. Inka oli onneksi valmistautunut kuolemaansa jo ennakolta ja hankkinut vakuutuksenkin valmiiksi. Hänelle lähtö oli paljon helpompi kuin suremaan jääville perheenjäsenille.



Antin oli ollut tarkoitus lähteä samana iltana yliopistoon, mutta muutto sai siirtyä Inkan hautajaisten takia. Poika halusi jäädä hetkeksi tuttuun ympäristöön käsittelemään suruaan ja tukemaan sisartaan ja isäänsä.



Kuinka yhdelle illalle voikaan kasautua niin paljon muutoksia, sekä hyviä että huonoja. Ensin oli Inkan aika lähteä ja heti perään Niksu synnytti nyt jo aikuiselle Takulle kaksi mustaa poikasta: Tiksu-naaraan ja Viksu-uroksen.



Töistä palatessaan Adalla oli hyviä uutisia: hän oli saanut ylennyksen! Ilo vaihtui kuitenkin nopeasti suruksi, kun hän tajusi menettäneensä äitinsä.



Antti lähti vihdoin yliopistoa kohti jättäen kaksi surevaa sukulaistaan taloon. Ada pääsi Nuutin avulla Inkan kuolemasta suhteellisen nopeasti yli, mutta Teuvolla oli hankalampaa. Sänky tuntui öisin kammottavan tyhjältä, eikä uni oikein aina maistunut.



Ada vaihtoi alkuperäisen näyttelijän uransa ufologin tehtäviin. Hän halusi kokea mahdollisimman paljon maailmasta ja sen ihmeistä ennen perheen perustamista. Ura oli hyvä luoda ennen pitkääkin pidempiä äitiyslomia.



Teuvo oli puolestaan löytänyt uuden tavan kanavoida suruaan, vaikkakin tämä naapurin tervehtiminen taisikin mennä vähän yli. Ei kai sitä nyt kaikkia noin sovi suudella - varsinkaan jos suhde on vain ystävyyspohjalla.



Teuvo kuitenkin vähät välitti tuttujensa neuvoista ja rakastui palavasti aikuisuuden tuttuunsa ja entiseen työtoveriinsa, Titta Tiihoseen. Onneksi Ada otti asian sopuisasti vastaan, vaikka vähän surikin isänsä nopeaa etenemistä. Äiti oli poissa, eikä asialle voinut tehdä enää mitään. Kukin käsitelkööt surunsa omalla tavallaan...



Ada puursi ufologin tehtävissä uskomattomalla energialla ja yleni pian manaajaksi. Edes valkoiset kalkkitatuoinnit eivät hänen vauhtiaan hiljentäneet.



Teuvon käydessä yhä vanhemmaksi perhe päätti yhdessä tuumin, että neljä kissaa oli tarpeeksi. Tiksun oli aika lähteä adoptiopalveluun etsimään uutta kotia. Poliisi lähetti Aurora Takalan hakemaan kissanpennun pois. Ada otti ihan varmuudeksi naisen puhelinnumeron talteen: ehkä sitä vielä joskus tarvittaisiin.



Pitkän odottelun jälkeen Ada uskaltautui antamaan kotinsa avaimet Nuutille. Mies suostui heti muuttamaan taloon ja toi mukanaan 2548 simoleonia - ei tosin sillä, että enemmän rahaa olisi tarvittu. Hän paljastui olevan Adan tavoin aikamoinen sottapytty (2), mutta myös menevä (8), laiska (2), leikkisä (6) ja kiltti (7). Tuo siisteyden puuttuminen vain vähän huolettaa...



Muistinsa aikana Ada vähän kyseli Nuutin toiveita ja pelkoja. Pian kävi ilmi, ettei mies ollutkaan niin sitoutumispelkoinen kuin alun perin oli pelätty. Ada käytti tilaisuuden hyväkseen ja rengasti rakastamansa miehen.



Huonosta muistosta huolimatta Nuutti näytti jopa nauttivan kihlautumisesta. Hänen kasvoillaan oli kovin autuas ilme, kun hän halasi tulevaa vaimoaan.



Kolmas sukupolvi olisi hyvä saada pian aluille, sillä Adalla on jäljellä enää noin puolet aikuisuudestaan. Myös Nuutti tajusi asian, eikä pannut kyllä yhtään pahakseen pientä läheisyyttä Adan kanssa.



Inka ilmeisesti ilahtui kovasti mahdollisesta kolmannesta sukupolvesta, sillä hän palasi pian kummittelemaan vanhaan makuuhuoneeseensa. Tai ehkä hän vain kuvitteli katsovansa televisiosta Chicagon Cubsien peliä.



Talossa taisi käydä vähän muitakin kummituksia, sillä ammeet täyttyilivät välillä itsekseen. Kukakohan siellä taas ottaa pitkää vaahtokylpyä?



Odotetusti Adan ja Nuutin hellät hetket alkoivat tuottaa tulosta. Aamupahoinvoinnin lisäksi raskaus oli huomattavissa myös Adan pyöristyneessä mahassa.


Seuraavassa jaksossa näemme, kuinka Teuvo yrittää pärjätä elämässä ilman rakasta Inkaansa. Entä millaista jälkeläistä Adan mahasta pukkaakaan?