Kaupin suku

30.3.07


Osa 9. Onni ja onnettomuus

(Ensiksi anteeksipyynnöt ylipitkäksi venyneestä päivitystauosta. En suunnitellut sen olevan läheskään näin pitkä. (Teko)syinäni ovat yhä yo-kokeet ja ulkomaanmatka. Toisekseen en kaikesta hyvästä yrittämisestä huolimatta saa pelin vaategrafiikkoja paremmiksi. Pelaan (lähes) kaikki asetukset täysillä, mutta tilanne ei vain parane. Vika on siis luultavasti näytönohjaimessa (jonka olen päivittänyt), vaikka se muilla onkin toiminut virheettä. Tällä hetkellä asialle ei siis voi tehdä mitään.)


"Haloo, kuuleeko maa?" huhuilee Kaupin suvun uusi perijä.

Yleisö äänesti siis perijäksi Reikon kohtuullisen selvällä erolla kanssakilpailijoihin.
Reiko 47 ääntä, 43,1%
Ria 38 ääntä, 34,9%
Rasmus 24 ääntä, 22,0%



Nuorten tuleva yliopistoon muuttaminen ei näyttänyt häiritsevään Ringaa - hän ehti sekä kannustaa lapsiaan että puskea eteenpäin töissä. Työnantajat olivat niin iloisia työpanoksesta, että päättivät korottaa Ringan palkkaa. Tämä päätös oli tietysti perheelle iloinen yllätys, vaikka rahasta ei pulaa ollutkaan.


Kertyneen rahavuoren ansiosta perhe päätti vihdoin viimein palkata itselleen muutakin apua kuin lastenhoitajia. Andreas oli se onnellinen siivousfirman jäsen, joka pääsi käsiksi Kauppien muhkeaan palkkaan ja avokätisiin tippeihin. Hyvää työtä hän tekikin: talo oikein kiilsi aina miehen lähtiessä.


Reiko oli päättänyt koulun ja töiden ohella aloittaa uuden harrastuksen, puutarhanhoidon. Pihan kasvusto sai paljon lisäystä, kun tomaattipenkki ja appelsiinipuut valtasivat takapihan nurkan. Jopa hääkaari sai siirtyä sivummalle kasvavan puutarhan tieltä.


Muillakin sisaruksilla oli omat harrastuksensa: Rasmuksesta tuli huipputaiteilija jo nuorella iällä, ja taas talon rahakassa sai täytettä.


O-ou, tämä ei näytä lupaavalta. Romantiikkatavoitteinen Reiko on ilmiselvästi iskenyt silmänsä kodinhoitaja Andreakseen. Miesraukka ei edes tiedä millaiseen pakkaukseen on törmännyt - juokse siis minkä jaloistasi pääset, kun vielä voit!


Elämäänsä tyytyväisen Ringan oli aika aloittaa arvokas vanhuus, eikä hän hullumman näköinen ole myöskään vanhuksena. Kolme raskautta eivät ole nekään vaikuttaneet negatiivisesti, ennemminkin päinvastoin: sisua riittää kodinhoitoon, töihin, kuntoiluun, puutarhanhoitoon...


Annika-serkku oli aina tervetullut perheeseen kylään, eikä vähiten Niklaksen mielestä. Reiko ei osannut pitää silmiään erossa tytöstä, vaikka tiesikin sisimmässään, ettei suhde koskaan tulisi toimimaan. Eihän siitä voisi edes koskaan kertoa muille sukulaisille: millainen kohu siitäkin nousisi! Menneisyys jääköön menneisyyteen, mutta onneksi läheltä löytyi edes hieman silmänruokaa. Välillä kahdestaan ollessaan Annika vilkaisi Reikoon tietäväisen näköisenä, mutta samalla hänen silmissään näkyi suru: hänkin oli realistinen ja tiesi, että hänen ja Reikon välille ei voisi koskaan kehkeytyä satunnaista suudelmaa suurempaa rakkautta.


Yliopistoon valmistautuvat tytöt yrittivät kovasti kerätä itselleen stipendejä. Ei sillä, että Reikolla mitään hätää olisi, osakunnan tili oli nimittäin paisunut opiskelijoille mukaviin lukemiin edellisten sukupolvien saatossa. Ikävä kyllä yliopiston kykyjen tarkastaja ei ollut täysin vakuuttunut Kaupin suvun lapsien tanssitaidoista, eikä kukaan heistä saanut kyseistä stipendiä.


Kovan harjoittelun välillä tuli tietysti myös pitää hauskaa. Viimeinen kesä ennen seuraavaan kouluun siirtymistä oli täynnä iloa ja riehumista. Reiko oli erityisen innokas yllättämään perheensä aina välillä virkistävällä vesisodalla.


Rasmus oli teini-iässä päättänyt, ettei hänestä olisi kotikaupunkinsa yliopiston hektiseen maailmaan: hän tahtoi taiteilijaksi, ja aikoi käydä siihen ihan omat koulunsa. Aikuisiän saavutettuaan hän lähti kokeilemaan siipiään viereisen kaupungin taidekorkeakoulussa. Ehkä muotoilu ja taidekasvatus olisivat hänen heiniään...


Reikon kova työ puutarhassa näytti sananmukaisesta kantavan hedelmää. Ainakin omenat ja tomaatit vaikuttivat erinomaisilta.


Niklas seurasi Ringan esimerkkiä omalla työurallaan ja ansaitsi ahkeruudellaan viimeisen mahdollisen ylennyksen. Ilme ei vain ole tapahtuman mukainen. Ehkä miestä huolestuttaa se, kuinka kauan samaa työtä enää jaksaa. Vanhuksena hänelle ei ollut enää tulvinut kovasti työtarjouksia, mutta omallakaan uralla ei enää voisi edetä. Hankala tilanne kieltämättä.


Kukas se siinä onkaan? Kinuski teki kuin tekikin paluun Kauppien sukuun, joskin muutaman mutkan kautta. Ehkä tästä koirasta muotoutuisi Nuu-Nuulle sopiva leikkitoveri. Salaahan sitä tietysti pentujakin toivotaan, mutta se riippuu täysin koirien luonteiden yhteensopivuudesta.


Reiko oli joutunut haku-urakkansa takia jättämään puutarhanhoidon vähemmälle, ja Ringa oli enemmän kuin mielellään ottanut homman kontolleen. Kovasti sitä tuli kasvien kanssa puuhailtua. Jopa niin paljon, että Ringan peukalo alkoi vihertää... sanamukaisesti.


"Mitä ihmettä tapahtui, minähän olen ihan vihreän värin peitossa", ihmetteli Ringa. Iltaan mennessä pelottava totuus kuitenkin paljastui: hän oli muuttunut vihersimiksi. Toki elämä olisi helpompaa vain muutaman tarpeen kanssa, mutta olisiko se kuitenkin liian erilaista verrattuna menneeseen?


Ennen vaaleahipiäinen Ringa olisi palanut helposti auringonpaisteessa, mutta nyt hän ei voinut enää elää ilman sitä. Naisestahan paljastui kunnon auringonpalvoja, ainakin ilmeestä päätellen.


Liekö tuo vihreä hieman Shrekin näköinen otus pelotti lapset karkuun ("Minä olen teidän äitinne!" Ringa yritti vakuutella), sillä Reiko ja Ria poistuivat kodistaan varsin pian. Yliopiston rankka opiskelu ja sitäkin rankemmat bileet alkakoon!


Reiko joutui aluksi tyytymään yliopistokampuksen isoimpaan asuntolaan - eihän hän voisi vain pörähtää osakuntataloon ja häätää edellistä asukasta pois. Ei, tämä vaihe vaatisi paljon oveluutta ja jopa mielistelyä. Ensimmäinen vuorossa oleva asia olikin soitto osakunnan nykyiselle ylläpitäjälle.


Siskonsa kanssa paikalle saapui myös Ria, mutta ikävä kyllä hän ei tällä erää pääsisi muuttamaan osakuntataloon. Ei sillä, että se häntä olisi haitannut, sillä tyttö kuitenkin viihtyisi varmasti paremmin yksinään kuin siskonsa kanssa asuen.


Mielistely alkakoon än yy tee nyt! Reikolla ei ollut mitään ongelmaa saada Taru hurmatuksi. Tyttörukka oli kuin sulaa vahaa toisen ympärillä. Helposti sitä lopulta osakuntaan pääsi, Reikon kannalta jopa ilman sydänsärkyjä.


Reiko halusi pitää Tarun vielä seuraavan vuoden ajan tukenaan yliopistolla. Olipahan aina kotona joku, jonka kanssa pystyi muhinoimaan. Sekä sänky että poreamme olivat välillä kovassa käytössä. Kuumien tunteiden lämmöllä ulkona pystyi rakentelemaan lumiukkoja pitkälle yöhön - tosin tuon toisen yliopistolaisen asu on ehkä hieman sopimaton keskitalven puvuksi.


Tarun jätettyä yliopistoelämän osakunta oli jokseenkin aina kaaoksen vallassa. Vessakin tuntui tulvivan vähintään pari kertaa päivässä.


Opiskelu maistui yhtä paljon puulta kuin siivoaminenkin, mutta itsepähän tänne oli tullut lähdettyä. Onneksi osakuntatalo ei ollut ihan kampuksen keskellä, joten höyryjä pystyi tarvittaessa päästelemään ympäri vuorokauden.


Ja taas sitä mennään... Tällä kertaa Reikon flirtin uhriksi on joutunut hänen opettajansa. Vai onko tilanne kenties juuri päinvastoin?


Opiskeluaika meni Reikolta nopeasti toisia nuoria hurmatessa ja loppuajasta hän heräsi siihen, ettei osakunnalle ollut vielä uutta ylläpitäjää. Tähän tarkoitukseen kampuksen katalogista arvottiin Caroline, johon Reiko vahingossa (vannon!) ihastui.


Oman naisellisuutensa löytänyt Reiko nautti täysin siemauksin viimeisestä opiskeluvuodestaan. Muutama uusi rakastettukin löytyi ihan viimemetreillä.


Ensilumen sadettua Reikon oli aika suunnata nenänsä kohti lapsuudenkotiaan. Tervemenoa ahdas osakuntatalo ja tervetuloa puutarhanhoito! Kyllä sitä puuhastelua tulikin kaivattua.


Kotona Reikoa odotti yllätys: Kinuski ja Nuu-Nuu olivat kuin ylimmät ystävykset ja koiranpentuhan siitä seurasi. Asiat eivät kuitenkaan olleet muuttuneet muilta osin kovinkaan merkittävästi: Niklas oli yhä samalla uralla ja Ringa eleli yhä vihreän ulkomuotonsa kanssa.


Ruskea pieni narttukoira sai nimekseen Napsu. Mikä hurmaava karvakasa se onkaan...


Reiko oli yliopistoaikanaan ihastunut vakavasti Jeanetteen. Olisiko kyseessä jopa naisen ensimmäinen oikea rakkaus?


Ikävä kyllä Jeanette ei ollut ihan samaa mieltä Reikon kanssa tunteissaan, ja torjui flirtin melkoisen kiljunnan säestämänä. Reiko oli järkyttynyt tilanteesta: ei häntä ollut ennen näin kohdeltu. Ja kun kyseessä oli vielä joku, jota hän todella tunsi rakastavansa!


Samana iltana oli Niklaksen aika kuolla. Tapaus järkytti kaikki talon asukkaat, sillä mies oli tuntunut varsin iloiselta ja hyväkuntoiselta loppuun saakka. Ilmeisesti vanhuksen sydän ei vain enää kestänyt enempää. Voi harmi...


Nämä kaksi takaiskua tekivät Reikon erittäin alakuloiseksi. Ensin ihastuksen kohde hylkää ja sitten vielä rakas isäkin poistuu elämästä. Kuinka tällaista elämää voi sietää? Turvallisen lapsuuden eläneelle naiselle "oikean elämän" karuus tuli suurena shokkina: eihän se näin lapsuudessa mennyt!


Suru ja asioiden kieltäminen vaihtui melko pian vihaksi perheen jättäneitä kohtaan. Tämä suuttumus purkaantui varsin epäedullisella tavalla, kun Reiko eräänä epätoivoisena iltana soitti tutulle kodinhoitajalle ja pyysi tätä taloon viettämään aikaa. Viattomasti alkanut ilta päättyi kovaan humalaan ja sängyn pohjalle - eikä suinkaan yksin. Reiko tajusi ikävä kyllä virheensä liian myöhään, mutta sentään passitti Andreaksen kotiin ennen Ringan heräämistä. Äiti ei varmaankaan ymmärtäisi tapahtunutta, eikä nyt ollut sopiva aika alkaa riidellä ainoan jäljellä olevan perheenjäsenen kanssa. Pelko Ringan syyttävästä katseesta sai Reikon salaamaan koko asian. Tämä toimikin hetken aikaa ihan hyvin: Andreas tuli töihin kuten oli sovittu, eikä tämän ja Reikon välillä tapahtunut mitään. Ikävä kyllä suunnitelma alkoi muutaman kuukauden päästä mennä pahasti mönkään...


Ringan täytyisi olla täysin sokea, jotta hän ei huomaisi alkanutta raskautta. Abortin harkinta alkoi olla jo Reikon tapauksessa liian myöhäistä, ja olihan nainen aina opetettu ottamaan vastuu teoistaan - niin siis pitäisi tässäkin tapauksessa toimia, vaikka vaihtoehto ei kovin houkuttelevalta tuntunutkaan. Ringalle asia täytyi tunnustaa, mutta Andreakselle Reiko ei halunnut vielä kertoa mitään.


Sen siitä saa, kun yö on liian pitkä ja päivällä on tullut nyhjättyä sisällä. Vihersiminä oleminen ei olekaan ihan niin hehkeää, kuin mitä voisi luulla.

Millainen vauva Reikolle ja Andreakselle syntyy? Miten Ringa pärjää vihersimiytensä ja kasvavan puutarhansa kanssa? Palaako Jeanette enää koskaan kuvioihin? Seuraavissa jaksoissahan nämä asiat selviävät!

10 Comments:

  • At 31/3/07 10:47, Anonymous Anonyymi said…

    Vihdoinkin tuli jatkoa Kauppien eläväiseen legacyyn. :)
    Miksi Kaupeilla on niin sininen talo? :D

    -Kersantti-

     
  • At 31/3/07 15:38, Anonymous Anonyymi said…

    Jännää :D Jeanette (mikälie) on kyllä todella kaunis, suosittelisin jättämään myöhemmille sukupolville, koska omaa niin hyvät geenit.

    - Ashtyn

     
  • At 31/3/07 20:26, Anonymous Anonyymi said…

    Innolla odotan tulevia tarinoita! Äkkiä lisää ;)

     
  • At 31/3/07 20:27, Blogger SaraX said…

    Äkkiä lisää jatkoa!! Oikein jännityksellä odotan mitä tuleman pitää ;)

    -JustMe-

     
  • At 2/4/07 20:06, Anonymous Anonyymi said…

    Ihunaa! Jatko ilmestyi. Aloinkin jo kaipailemaan...
    Onko tuo vuodenajat hyvä ostos/hauska peli?

     
  • At 3/4/07 12:54, Anonymous Anonyymi said…

    Todella tarinaa pursuava jatko!
    Minä niin sitten pidän kirjoitustyylistäsi, ettei mitään!
    Onnea yo-kirjoitustesi kanssa ja yritä vähän välillä lepäillä että ehdit kirjoittaa legacyllesikin jatkoa.
    Uskon että Kaupin suku saa hyvägeeneistä jatkoa, sen verran miellyttävän näköiset ovat tuleva äiti ja isä. :)

     
  • At 12/4/07 16:05, Anonymous Anonyymi said…

    Äkkiä lisää jatkoa!!!!!!!!!!

     
  • At 13/4/07 15:13, Anonymous Anonyymi said…

    Ai niin. Varmaan odotit multa pitempää tekstiä tai enemmän kommenttia. :D On ollut muita kiireitä, niin en ole oikeen ehtinyt tehdä kaikkea mitä olisi pitänyt.

    Kyllä oli hyvä osa, mutta tuntui vähän siltä että menit jotenkin nopesti eteenpäin. Jotenkin mihinkään asiaan ei oikein paneuduttu kunnolla.

    Ihanaa kun tuli lisää jatkoa ja innolla odotan muidenkin kanssa lisää.

    -Kersantti-

     
  • At 30/9/09 19:24, Anonymous hmmmm said…

    mistä oot ladannu annikan hiukset?

     
  • At 23/1/10 06:57, Anonymous Anonyymi said…

    Kiitos mielenkiintoista tietoa

     

Lähetä kommentti

<< Home