Kaupin suku

19.4.07


Osa 10. Sydänsurut ja sitkeys - kai ne jotenkin liittyvät toisiinsa?



Reiko joutui kantapään kautta huomaamaan, ettei raskaana oleminen ollut hirveän mukavaa aikaa - varsinkaan rakon kannalta. Puutarhaa piti hoitaa syksyn loppuun asti ja talo oli muutenkin saatava talviteloille.


Napsu-koira ei kylmenevistä ilmoista ollut moksiskaan: kasvettuaan täysikasvuiseksi se riehui kuin viimeistä päivää sekä sisällä että ulkona. Myös suvun vanhat perintöesineet saivat joskus kyytiä...


Vilinää talosta ei todellakaan puuttunut, kun Kinuski synnytti kolme uutta pentua. Nartun nimeksi tuli Nuppu ja urosten nimiksi Niksi ja Neppari. Pentuina kaikki muistuttivat kovasti toisiaan: tummanruskea turkki ja siniset silmät.


Ikävä kyllä Reiko ja Ringa olivat sitä mieltä, että koiria oli nyt talossa vähän liikaa. Nuppu joutuikin lähtemään heti vieroitusikään päästyään koirien adoptiokeskukseen. Luultavasti Kauppien taloa rauhaisampi koti sopisi sille paremmin kuin nykyinen purulelujen täyttämä huusholli.


Kello yksi yöllä ensilumen sataessa hiljalleen maahan Reiko heräsi kipuihin selässään ja alavatsassaan. Kovin kauaa häneltä ei mennyt supistusten tunnistamiseen: hänen ja Andreaksen lapsi halusi kovasti jo nähdä maailmaa! Tyttölapsi sai kunnian olla viidennen sukupolven ensimmäinen lapsi. Astaksi nimetty vauva oli selvästi perinyt isänsä piirteet: iho oli tumma, silmät vihreät ja tukka punainen. Tyttö valloitti heti koko perheen puolelleen, ja vaikka Reiko olikin iloinen uudesta perheenjäsenestä, hän ei voinut olla kiittämättä onnea Ringasta: kuinka hän ikinä olisikaan pärjännyt ilman äidin apua ja neuvoja. (Ikävä kyllä vauvakuva on jossain teillä tietämättömillä. Alempana on kyllä yksi kuva.)


Uuden lapsen kunniaksi Ringa ilmeisesti halusi polttaa talon maan tasalle ja kävi sytyttämässä vanhat lehtikasat tuleen hautausmaalla - huonoin seurauksin. Kukaan paikalle tulleista töllistelijöistä ei halunnut alkaa sammuttaa tulipaloa, olihan sen katsominen ja samanaikainen kirkuminen paljon hauskempaa!


Jopa paikalle soitettu palomies kieltäytyi sammutuskunniasta, joten Reikon oli pakko itse ryhtyä toimeen. "Ainako kaikki täytyy tehdä itse?" Reiko jupisi kannatellessaan palosammutinta lumipyryn keskellä.


Reikon Andreas-vaihe näytti väistyneen uusien rakkaiden tieltä. Myös vanhat yliopistotuttavat kelpasivat perikumppaneiksi: tässä käsittelyssä Abhijeet, joka oli aina kieltäytynyt jyrkästi riisumasta lehmänaamariaan. "Minkäköhänlainen rumilus tuoltakin alta paljastuu?" saattaisi joku miettiä. Vaan ei Reiko sentään - sivuseikkoja, sivuseikkoja...


Jaahas, että tällainen se lehmämaskotti olikin. Taas pukkaa punaista tukkaa. Mikäs sillä Reikolla nyt on, kun hiusväri on melkein kaikilla rakastajilla sama.


Ringalla näyttää olevan kova kiire kantaa Asta kakulle. Kuule sinä senkin... vihersim, vauva kädessä ei kuulu juosta!
Asta sai seuraavanlaisen luonteen:
sottapytty - siisti: 3
ujo - menevä: 6
laiska - toimelias: 4
vakava - leikkisä: 10
marisija - kiltti: 10
Yhteensä 33 pistettä, horoskooppina vesimies.
Ikävä kyllä sottapyttyisyys näyttää tekevän pikaisen paluun sukuun. Minä kun jo toivoin pääseväni siitä eroon... (Taaperokuva on sekin kai kadonnut koneeni syövereihin, anteeksi siitä.)


Jaa että tällaista peliä sitten, Reiko? Pelehtimiset Abhijeetin kanssa näköjään päätyivät samaan lopputulokseen kuin aika Andreaksen kanssa - arvasittekin varmaan.


Reikon toinen raskaus oli siis saanut alkunsa jonain synkkänä mutta vähemmän myrskyisenä yönä. Ilme kyllä kertoo kaiken: Reiko ei taitanut erityisesti ilahtua "pikku yllätyksestä".


Talven tulo ei kyllä hidastanut Ringan urheiluaktiviteetteja tippaakaan. Kyllähän sitä nyt uimaan kestää pulahtaa, vaikka pakkasta on kaksikymmentä astetta ja altaan pinnalla on ohut jääkerros! Ja eikös sitä aina sanota, että avantouinti on terveellistä?


Koiranpennut, Neppari ja Niksi, näyttivät päättäneen, että nyt oli aika tulla täysikasvuisiksi komeiksi koiriksi. Tässä on Neppari.


Kirkkaan valonleimahduksen saattelemana myös "pikkukoiraveli" saavutti aivan uudet säkäkorkeusulottuvuudet.


Tässä on siis Niksi.


Ikävä kyllä Kaupeilla ei ollut resursseja tai aikaa hoitaa viittä täysikasvuista koiraa, joten Napsun ja Niksin oli aika matkata adoptiopalveluun. Kumma juttu vain, että paikan työntekijät eivät ole vanhentuneet saatikka vaihtuneet sukupolvien saatossa.


Reikon seuraava synnytys alkoi sekin lumen sataessa, tällä kertaa tosin ulkona. Eikö siellä ole vähän liian kylmä synnyttää, Reiko-kulta?


Ei herran jestas, kaksoset! Ensin maailmaan putkahti Alfred, joka peri isänsä ruskeat silmät ja punaiset hiukset.


Seuraavana oli vuorossa Agni, joka hänkin peri piirteensä enemmän isältään kuin äidiltään. Kyllä tässä talossa nyt hulinaa pitäisi riittää...


Onneksi sentään talossa ei ollut kauaa yhtä aikaa taaperoa ja kahta vauvaa, sillä Asta saavutti pian kouluiän. Hiuksista paljastui kaikesta huolimatta mustat, mutta odotahan, Asta, kunnes parturikampaaja pääsee hiuksiesi kimppuun... Noista pitää kuitenkin hankkiutua eroon jossain vaiheessa.


Toinen onnenpotku perheelle oli se, että Asta viihtyi koulussa erittäin hyvin verrattuna moniin samanikäisiin lapsiin: läksyjen tekeminen ei ollut kuolettavan tylsää, ystävystyminen oli suhteellisen helppoa... ja bussimatkatkin sujuivat nopeasti hyvässä seurassa. Astan ilme taitaakin kertoa kaiken.


Kauaa eivät kaksosetkaan vauvoina viihtyneet. Eräänä keväisenä iltana tapahtui se, mitä koko perhe oli innokkaana odottanut: vauvanvaipat vaihtuivat taaperoasuihin (huh sitä vaippojen määrää muuten).


Esittelyssä Weasleyn kaksoset. Vasemmalla Fred ja... ei kun siis tässähän ovat Alfred ja Agni - Kaupin perheen kauhukakarakaksoset. Eivät taida paljoa hävitä Weasleyille hiustenvärissään tai luonteessaan.
Agnin persoonallisuuden piirteet:
sottapytty - siisti: 8
ujo - menevä: 5
laiska - toimelias: 0
vakava - leikkisä: 10
marisija - kiltti: 3
Yhteensä 26 pistettä, horoskooppina stenbocken eli ilmeisesti oinas.

Alfred on luonteeltaan seuraavanlainen:
sottapytty - siisti: 2
ujo - menevä: 10
laiska - toimelias: 8
vakava - leikkisä: 10
marisija - kiltti: 0
Yhteensä 30 pistettä, horoskooppimerkiltään leijona.


Edellisvuosia rajummat ukkosmyrskyt ovat näköjään yleistymässä - ties mistä simi-ilmastonlämpenemisestä onkaan kyse. Heti kesän alkuun usea puu paloi poroksi salamoinnin seurauksena. Tälläkin kertaa puolet perheestä päätti tulla "ihailemaan" tulipaloa, melko ikävin seurauksin tosin: Etualalla ulvova Nuu-Nuu ilmeisesti tukehtui häkäkaasuihin ja kupsahti siihen paikkaan. Onneksi tulipalo sammui itsestään, eikä tappanut hautausmaalle suremaan jääneitä simejä...


Ensijärkytyksestä toivuttuaan Kinuski otti ja vanheni. Mitäpä tässä puolisonsa menettäneenä koirana enää turhaan odottelemaan kuolemaa...


Reiko ei ilmeisesti tajunnut koko tragediaa tai toipui siitä muuten vain hyvin nopeasti - ja tietenkin uusi rakas kainalossaan. Mutta kuka onkaan tämä mysteerinen sim, joka on löytänyt tiensä Kauppien taloon (ja jääkaapille).


Ainakin suhde eteni nopeasti asteelta toiselle: kohta ei enää ujosteltu vessareissuillakaan. Tiedättehän suhteen etenemisjärjestyksen: ensin ollaan hirveän ujoina ja pidellään tosita kädestä, sitten mukaan tulee intiimimpi yhdessä olo ja vasta sen jälkeen (!) päästetään toinen vessaan samalla, kun itse ollaan siellä.


Menetykset näyttävät seuraavan toinen toistaan. Tällä kertaa oli aika sanoa hyvästit rakkaalle Ringalle.


Reiko otti äitinsä kuoleman raskaasti. Hän oli aina ollut onnellinen saamastaan avusta (erityisesti lastenhoidossa), mutta mitä nyt tapahtuisi, kun viimeinenkin apulainen oli poissa? Miten tällaisesta surusta ylipäätään voi päästä yli?


Jotkin asiat sentään säilyivät ennallaan, sillä Andreas oli edelleen Kauppien palkkalistoilla usean vuodenkin jälkeen. Kumma juttu, ettei hän ollut koskaan irtisanoutunut, vaikka oli varmasti ilmiselvää, etteivät Agni ja Alfred olleet hänen lapsiaan. Toisaalta oliko Andreas edes arvannut Astan olevan hänen tyttärensä...


Seuraavan kerran syntymäpäiviä vietettiin Astan kasvaessa teiniksi - ja voi kuinka nätiksi sellaiseksi! Tavoitteeksi tyttö sai romantiikan. Isona hän haluaa saavuttaa julkkiskokin ammatin.


Ihan kuin talossa ei ollut hulinaa jo tarpeeksi, mutta Reikon oli näköjään pakko (ihan pakko) adoptoida kulkukoira nimeltä Jonna perheeseen. Taisivat mielessä olla taas koiranpennut, sillä taloon jäänyt Nepparihan oli uros.


Pian Astan jälkeen kaksosten oli vuoro kasvaa lapsiksi ja aloittaa koulu. Tässä on Agni...


...ja tässä Alfred, joka ilmiselvästi ei pitänyt äitinsä suhteista muihin miehiin kuin isäänsä - jota hän ei tosin ollut koskaan tavannutkaan. Mikä lie kuudes vaisto kertoi, ettei tämä mies ole minulle sukua.


Nyt, kun kaikki perheen lapset olivat jo kouluikäisiä, oli aika kutsua yksityiskoulun rehtori kylään. Onneksi mies oli jo entuudestaan tuttu, joten suostuttelu sujui varsin näppärästi, vaikka rehtori olikin kiinnostuneempi seinätapeteista kuin koulukeskusteluista (suomeksi sanottuna rehtori bugitti TAAS). Vaan mitäpä väliä sillä on, mikä kiinnostaa, kunhan lapset saavat kunnon koulutuksen itselleen.


Kun nyt kerran oli vauhtiin päästy, Reiko halusi hoitaa kaikki mieltään vaivaavat asiat kerralla pois päiväjärjestyksestä. Niinpä hän soitti Jeanettelle puhuakseen asiat halki, poikki ja pinoon. "Tiedätkö sinä edes kuinka paljon minä sinusta välitän? Tai siis totta kai tiedät, minä vain mietin... tuota... oletko koskaan ajatellut minua, miettinyt mitä välillämme voisi tapahtua... siis kun..."


Jeanette otti Reikoa kiinni kädestä saadakseen tämän lopettamaan lörpötyksen. "Kuule, Reiko... Kyllä minä olen miettinyt asioita, mutta luulen, ettei meidän välisemme suhde tulisi koskaan toimimaan. Tiedäthän, minä olin kihloissakin tässä jonkin aikaa sitten–" "Mutta et ole enää..." Reiko keskeytti. "Niin. Mutta ne tunteet eivät ole vielä kokonaan lakanneet. Tilanne ei olisi reilu sinua kohtaan, jos me - ymmärräthän sinä..." Jeanette katsoi toista naista pahoittelevan näköisenä. Hitaasti Reiko nyökkäsi ja pyyhkäisi vaivihkaa kyyneleen silmäkulmastaan. "Kyllä minä ymmärrän."


Jeanette halasi Reikoa. Pitkän tovin jälkeen hän astui hieman taaksepäin irrottautuen samalla kosketuskontaktista. "Minun pitää mennä nyt... Pärjäilehän." Reiko mumisi jotain sekavaa vastaukseksi ja avasi oven Jeanetelle, joka lähti kävellen kaupunkia kohti.


Vähän aikaa mietittyään Reiko tarttui taas puhelimeen ja soitti tällä kertaa paikalle Andreaksen. Heti, kun mies oli tarpeeksi lähellä, hän nappasi tätä kädestä kiinni ja sanoi: "Tule, minulla on sinulle asiaa... ja näytettävää."

Ensi jaksossa selviää, mitä perheelle tapahtuu sydänsurujen jälkeen. Mitä asiaa Reikolla on Andreakselle? Miten käy perheen väleille, kun lapset alkavat selvitellä taustojaan ja isiensä henkilöllisyyttä?

5 Comments:

  • At 20/4/07 16:53, Anonymous Anonyymi said…

    Voi rambling... Ihan mahtava!!! Ehdottomasti parasosa kaikista (hyvistä)ilmestyneistä osista. Kerronta on todella monipuolista ja sanavalinnat hyviä, seka kuvatekstit mukavan pitkiä. Kuvat oli otettu kivoista kuvakulmista ja tilanteista. Nyt et hyppinyt tapahtumien välillä omituisesti niin kuin viime osassa vähän kävi. Onneksi sukupolvia on vielä jäljellä ja saan aina odottaa tulevaa jatko-osaa.

    Reiko on kyllä ihan sekasin noiden suhteittensa kanssa :D Tosi kivasti lopetettu. Jatkoa odotellessa. ;)

     
  • At 20/4/07 16:55, Anonymous Anonyymi said…

    Voi hitto, nimi unohtu perästä. :P

    -Kersantti-

     
  • At 22/4/07 11:28, Anonymous Anonyymi said…

    Btw, stenbocken on kauris... ;)

     
  • At 22/4/07 18:27, Anonymous Anonyymi said…

    Jippii! Jatkoa. Piristi kummasti tätä päivää. Tosi kiva lukea

     
  • At 9/2/09 18:23, Anonymous Anonyymi said…

    Onks Alfred ja Agni poikii en oo varma?

     

Lähetä kommentti

<< Home