Kaupin suku

6.6.07


Osa 12. Pojat, tytöt ja iso kala

(Minun oli tarkoitus julkaista uusi osa jo kesäkuun alussa, mutta nettimme kosahti enkä saanut näin kaikkea tarvittavaa siirrettyä tänne. Olen vähän myöhässä, mutta sanon sen silti: suuret onnittelut kaikille valmistujaisiaan viikonloppuna juhlineille, ammattiin valmistuneille ja ylioppilaille erityisesti. Onnittelut myös muille koulunsa päättäneille ja kaikille kesälomalaisille. Viettäkää mukava kesä!

Viime jaksossa Kauppien suku sai uutta lisäystä, mutta toisaalta lapset ovat myös lähteneet omille teilleen yliopistoon ja aikuisuuden maailmaan. Reiko on ollut sairaana, joten Andreas on saanut ottaa lisää vastuuta kasvaneesta perheestä.


Anssi osasi seistä näppärästi jo taaperona ja näyttikin taitonsa usein - myös, kun oli aika kasvaa lapseksi.


Aika mukavan näköinen poika hänestä kasvoikin, harmi vain tuo ihon "rasvaisuus" vie huomiota hienoilta genetiikoilta. Hiukset ovat tälläkin suvun jäsenellä täysin yhteensopimattomat kulmakarvojen kanssa.


Pitkäaikainen sairaus oli uuvuttanut Reikon täydellisesti: hänen sydämensä ei enää kestänyt kotitöiden hoitamista ja töissä käyntiä. Niinpä eräänä aamuna hän tunsi viiltävää kipua ruumiissaan ja lyyhistyi maahan talon edustalle. Influenssa oli vienyt voiton naisesta.


Harmittavasti koko perhe oli Reikon menehtymisen aikaan kotona ja he joutuivat näin todistamaan rakkaan perheenjäsenensä lähtöä. Suru oli suuri, mutta jotenkin oli jatkettava eteenpäin. Tästä lähtien pojat olisivat omillaan - ei enää naista, joka oli pitänyt perheen kasassa.


Andreas päätti, että perhe tarvitsisi uuden alun näin järisyttävän tapauksen jälkeen. Niinpä koko konkkaronkka muutti uuteen taloon ja vähän uudempaan ympäristöön. (Jos joku ihmettelee legacyn sääntöjenvastaisuutta, taloon oli tullut paha bugi, jota en saanut korjattua muuten kuin muuttamalla perheen pois.)


Tällainen lukaali on Kauppien uusi kotitalo yöllä.


Pian muuton jälkeen Samun oli aika kasvaa villistä pojankuvatuksesta teiniksi. Tämä tapahtui tietenkin tyylikkäästi kasvihuoneessa, jossa hän oli ollut kylvämässä uusia tomaatteja ja keräämässä vanhempien kasvien satoa.


Poika sai perhetavoitteen - ensimmäisen koko suvun aikana. Ihan näppärän näköinenhän Samusta tuli, joskin pieni muodonmuutos voisi olla paikallaan.


Nyt, kun kumpikin lapsista kävi jo koulua, oli aika kutsua rehtori kylään. Tällä kertaa ei soitettukaan tutulle ja turvalliselle yksityiskoululle, jota perheen aiemmat lapset olivat käyneet. Uusi talo, uusi rehtori ja uudet kujeet... Ehkä Andreas pelkäsi reagoivansa huonosti, jos paikalle astelisi tuttu rehtori: Reikon kuolemasta ei ollut kulunut paljoa aikaa ja tutun henkilön tapaaminen voisi vain avata "vanhat" haavat.


Onnistuneen illan (ja kalkkunalautasellisen) jälkeen rehtori ilmoitti, että ottaisi pojat kouluunsa, vaikka kaikki ei ollutkaan kotona ihan tip top. Samu ja Anssi vaikuttivat kuitenkin kunnollisilta, eivät miltään huligaaneilta. Ilmeisesti myös ruoka oli ollut erittäin hyvää, sillä rehtorilla kesti kovin kauan syödä oma lautasellisensa.


Pojat menestyivät uudessa koulussaan mainiosti: kymppejä sateli ja opettajat kehuivat kumpaakin oppilasta ahkeraksi ja tunnolliseksi. Pintakuori voi kuitenkin pettää: kotona koko perheellä oli vaikeaa, etenkin kun rakas perheen vanhin lemmikki kuoli pian muuton jälkeen. Ilmeisesti vanhan koiran mieli ei kestänyt omistajansa (Reikon) menettämistä ja muuttoa. Samu oli lievästi masentunut kaikesta tapahtuneesta kun taas Anssi taisteli ahdistusta vastaan keskittymällä entistäkin enemmän koulumenestykseensä.


Perhe ilmeisesti tuntui kovin tyhjältä kahden koiran (Jonna ja Jill) kanssa, joten Andreas päätti ostaa Hans-nimisen seropin piristämään niin itseään kuin koiriakin. Taka-ajatuksena oli tietysti teettää Hansilla ja Jillillä pentuja...


Anssi yritti kaikin tavoin torjua huonoa oloa ja harrasti paljon erilaisia asioita. Kalastuksessakin hän kehittyi, ja nappasi yhä useammin itsensä kokoisen kalan perheen verrattain pienestä lammesta. Sitä ei tiedetä, miten niin isojen kalojen nostaminen onnistui häneltä. Fysiikan lakeja nyt ainakin uhmattiin…


Samu päätti, että hänkään ei voisi jäädä murehtimaan perheenjäsentensä kurjia kohtaloita, vaan alkoikin toteuttaa elämänsä tavoitetta: unelmapuolison löytymistä. Sokkotreffipalvelun pitäjä sai soiton pojalta ja tuli tuota pikaa toteuttamaan tämän toiveen: lyhyehkö vaalea teinityttö oli toiveissa...


Ja sellainen sieltä tupsahtikin. Hänen nimensä on Lilly, Lilly Schöön, ja varsin kaunis hän onkin. "Varsinaista morsianmateriaalia," totesi Samukin mielessään. Vaikka sitähän ei seuralaiselle voi sanoa ääneen.


Ennen treffien alkamista kunnolla, Anssi ehti kasvaa teiniksi. Veljeskateuttako se oli? Ehkä pikkuvelikin halusi jo alkaa deittailla...


Niinpä sokkotreffinainen sai lisää töitä, kun Anssikin halusi löytää itsellensä oman kullan (perhetavoitteiseksi kun hänkin sattui kasvamaan).


Tällainen sim sieltä putkahti. Nimi on (ikävä sanoa) edustavampi kuin tytön ulkonäkö: Renee Lilja.


"Kaikki kelpaa" taisi olla Anssin motto, koska illan pimetessä hän ja Renee jakoivat ensimmäisen suudelmansa. Rakkauden kanssa ei kannata olla turhan kranttu: mukava luonne paljastui treffien edetessä ja loppujen lopuksi poika oli ihan myyty.


Andreaksen salainen haave taisi käydä toteen, sillä Hans ja Jill saivat kuin saivatkin jälkikasvua. Vähän huonoon paikkaan tosin sattui synnytys: lattia oli aika likainen, mutta onneksi emo nuoli pentunsa puhtaiksi ja vei ne pesään nukkumaan.


Kaikki kolme koiranpentua olivat syntyessään valkoisia ja luonnollisesti lupakorvaisia. Yksi niistä oli narttu (Hera) ja kaksi urosta (Himputti ja Himskatti). Suloisia kuin mitkä...


Jotenkin tuntuu, että näin käy aina: ensin perheeseen tulee lisäystä ja heti sen jälkeen joku poistuu tai toisin päin. Tällä kertaa oli koiravanhus Jonnan vuoro lähteä metsästämään taivaallisia kissoja ja rottia. Viikatemies tosin näyttää vähän epäröivän: kehtaako näin hyväkuntoista koiraa edes viedä vielä? Loppujen lopuksi Jonnan oli kuitenkin aika jatkaa matkaansa muualle ja Kauppien perheessä oli yksi koira vähemmän.


Elämä oli asettunut kutakuinkin uomaansa ja pojat olivat toden teolla alkaneet opiskella ja treenata yliopistoa varten: opiskelijaelämä tulisi olemaan varsin hankalaa, jos pojat eivät pääsisi perijälle varattuun yliopistolla odottavaan osakuntaan.


Aika kului kiireessä nopeasti ja pienten inisevien koirien oli aika kasvaa aikuisiksi. Himskatista tuli varsin mielenkiintoisen näköinen dalmatianpilkkuineen ja vaaleanruskeine etutassuineen.


Himputti peri veljeään tummemmat piirteet vaikka ainoa selkeä ero taisi olla etutassun ruskeuden tummuusaste.


Herasta tuli parhaiten tunnistettava ja vähiten läikikäs: edes hännässä ei ollut ruskeaa tupsua veljien tavoin.


Koko perhe päätti yhteistuumin, että aikuisia koiria oli vähän liikaa kouluttavia simejä vastaan, joten Hera ja Himskatti saivat lähtöpassit talosta. Tuttu eläinkodin työntekijä kävi hakemassa villikot pois ja talon elämä hiljeni huomattavasti.


Poikien viimeinen uurastus ennen yliopistoa alkoi, ja kaikki vapaa-aika pyrittiin käyttämään hyödyllisesti. Jill sen sijaan päätti ottaa rennosti ja asettui kuntoradan päähän ikään kuin ilkkumaan kuntoilijoille. "Mitä idiootteja nuokin ovat, ottaisivat nyt edes rennosti ja tulisivat syömään ruohoa minun kanssani..." Ilme koiran naamalla kertoi kaiken.


Vihdoin Samu päätti, että liika on liikaa, ja suuntasi yliopistoa kohden. Nyt jos koskaan oli aika näyttää, mitä osasi - niin yliopiston professoreille kuin mahdollisille puolisoehdokkaillekin. Eikä näillä tiedoilla voinut olla huomaamaton: lähes kaikki ruoanlaitosta tekniikkaan oli sisäistetty ja hyvässä muistissa.


5 Comments:

  • At 6/6/07 21:02, Anonymous Anonyymi said…

    Ihan loistavaa! Uutta osaa oli jo odotettu. Vähän väliä kävin täällä tiirailemassa josko jotain olisi ilmestynyt. :P En tiedä olinko turhan innokas vai miksi tämä osa tuntui vähän lyhyeltä?

    Alussa koko perhe tuskaili yhden jos toisen tapahtuman kanssa, mutta loppua kohden onneksi saatiin pirteyttä elämään.

    Kauppien perhe elää erittäin tapahtumarikasta elämää täytyy sanoa. Kuolemia, syntymiä, muuttoja... :D
    Teitkö muuten itse tuon Kauppien uuden kodin?

    Hienoa työtä ja onnea ylioppilaalle!

    -Kersantti-

     
  • At 7/6/07 21:21, Anonymous Anonyymi said…

    Loistavaa! Millon tulee uusi jakso? En malta odottaa! Olet superhyvä tekemään näitä, kiitos! Olen aivan koukussa tarinaasi! :)

     
  • At 10/6/07 19:05, Anonymous Anonyymi said…

    Jesh! uus jakso! Sitä olikin jo ooteltu. Lisää vaan

     
  • At 20/6/07 20:16, Anonymous Anonyymi said…

    Kiitos! Vihdoinkin uusi osa tuli! Legacysi on ihana...

     
  • At 21/6/07 13:41, Blogger legacykauppi said…

    Kiitokset taas kommentoijille! Lyhyetkin viestit piristävät päivää kummasti!

    Kersantti: Tämänkertainen osa todellakin oli normaalia lyhyempi, koska halusin saada yliopistoajan niputettua yhteen jaksoon ihan jo selkeydenkin vuoksi.
    Kauppien uuden talon tein tosiaan itse. Eikö valmistalojen käyttäminen ole muutenkin kiellettyä legacya pelatessa? (Vaikka kukapa sitä oikeasti vahtii...)

    Minulla on nyt kaksi seuraavaa osaa jo kirjoitettuna. Luultavasti laitan molemmat nettiin ennen lomille lähtöä (heinäkuun alussa). Ei kestä enää kauaa... ;)

     

Lähetä kommentti

<< Home