Kaupin suku

28.6.07


Osa 14. Talo täyttyy askelista, elämä on kuolemista...

Otin itselleni oikeuden muuttaa hieman otsikossa käytettyä laulunpätkää.

Viime jakson ajan tutkailimme Samun ja hänen kavereidensa yliopistoelämää ja uusien tuttavuuksien syntymistä. Loppujen lopuksi sekä Samu että Lilly valmistuivat erinomaisin arvosanoin ja kumpikin palasi kotikyläänsä - Samu suvun taloon ja Lilly alivuokralaiseksi sukulaiselleen.


Kauaa Samu ei jaksanut kotona kärvistellä ilman Lillyaan vaan kutsui tämän kylään. Kevytmielisen keskustelun lomassa mies lipsautti Lillylle muuttopyynnön. Naisella kesti hetki käsitellä pyyntö, mutta pian hänen ilmeensä kirkastui ja Lilly siirtyi lähemmäs Samua ja suuteli häntä hellästi. "Totta kai minä muutan tänne, jos sinä ja isäpuolesi niin haluatte." Lillylla ei ollut kovin paljon omaisuutta, stereot ja muutama huonekalu olivat ainoat tavarat. Muutto siis tapahtui nopeasti ja vaivattomasti.


Häät järjestettiin pian muuton jälkeen, heti kun puku ja pappi oli löydetty. Samu pukeutui vanhaan valkoiseen pukuun, jossa hän oletti jonkun esi-isistään menneen naimisiin. Häihin ei kutsuttu ketään ylimääräistä, lähinnä yleisönä oli perheen koiria (Andreas oli töissä myöhään yöhön asti). Intiimi tunnelma sopi parille paremmin kuin hyvin, sillä he eivät halunneet pitää melua tapahtuneesta. Heidän elämänsähän tässä oli kyseessä, ei toki naapurin Liisan.


Seremonian päätyttyä Lilly ja Samu siirtyivät koivukujalle tanssimaan. Ilta pimeni kauniisti, yöstä tulisi kuulas. Mustansinisellä taivaalla näkyi jo muutama tähti ja planeettojen sekä kuun hehku valaisivat maisemaa. Talven vuoksi pihalla oli kylmä, mutta hääpukuinen Lilly ei siitä välittänyt, vaan hivuttautui lähemmäs Samua ja kuiski mitään tarkoittamattomia lauseita tämän korvaan.


"Kulta, en voi uskoa, kuinka onnelliseksi tämä hetki tekee minut..." "Tiedän tunteen." Usean hiljaisen minuutin jälkeen Lilly sanoi hiljaisella äänellä: "Minä rakastan sinua niin kovasti." Samu halasi vaimoaan entistä tiukemmin ennen kuin päästi irti ja lähti johdattamaan tätä taloa kohti. "Mennään sisälle, sinä olet varmaan ihan jäässä," hän totesi. "Ei, en minä ole," kuului vastaus.


Kevään ensimerkit alkoivat näkyä, kun talon terassilla oleva poreamme suli hetkellisesti jäästä. Se sai heti käyttöä, sillä kumpikaan vastanaineista ei ollut vielä hankkinut töitä ja aikaa siis riitti kaikkeen puuhailuun. Perusteellisen pesun ja veden vaihdon jälkeen altaaseen pulahti kaksi henkilöä, jotka heti painautuivat tiiviisti toisiinsa kiinni: eihän maaliskuinen ilma nyt kauhean lämmintäkään vielä ollut. Pitkän aikaa Lilly ja Samu vain katselivat maisemaa, uusia perustoilleen nousevia taloja ja vanhoja hylättyjä heinälatoja. Kaupunki oli laajentumassa myös Kauppien talon suuntaan, joskaan ei kovin nopeasti maan kalliin hinnan vuoksi. Rakennuslupia oli kuitenkin edeltävänä vuonna myönnetty enemmän kuin aikaisemmin. Laajalti asumaton metsä- ja peltoalue oli saanut useita uusia asukkaita viime vuosina.


Lilly ja Samu päättelivät, ettei sunnuntaina kovin moni rakennusmies olisi töissä. Täytyihän mahdollisuudesta ottaa kaikki irti... Nuoret aikuiset kokivat ensimmäisen kertansa yllättävän avaralla paikalla. Onneksi Andreas sentään oli (taas) töissä. Ehkäisyä ei käytetty, sillä Lilly oli todennut hieman aikaisemmin olevansa valmis perustamaan perheen heti häiden jälkeen, eikä Samu ollut pistänyt vastaan. Toivottavasti kovin kauaa ei kuluisi ennen kuin talossa olisi uusia taapertajia.


Välillä kevään kylmyys yllätti kaikki. Vielä kasvimaata ei pystyisi hoitamaan ja muutenkin pihan siistinä pitäminen vei voimia - ja ruumiinlämpöä. Eräänä iltana Samu tuli sisälle kylmissään ja kovin sinertävänä. Hän oli saanut lieviä paleltumia, mutta onneksi lyhyen lääkärireissun jälkeen hän pääsi kotiin parantelemaan itseään. Lilly ja yllättäen myös vanhukseksi kasvanut Andreas pitivät huolta miehestä. Kaakaota kannettiin yläkerran makuuhuoneeseen tiuhaan tahtiin ja vilttejä tuotiin lisää tarpeen vaatiessa.


Pingviini ehti kyläillä Kaupeilla vielä ennen muuttouintia takaisin Etelänavalle. Kovasti taisi pikku-pingullakin olla nälkä, kun se noin seinälle laitettua kalaa tavoitteli. Lillyn kävi sääliksi poloista ja hän antoi pingviinille jääkaapista tuoreempaa syötävää. Pian yksi perheen koirista kuitenkin säikytti vierailijan pois. "Nähdään taas ensi talvena!" huhuili Lilly linnun perään.


Lilly oli kuin olikin tullut raskaaksi parin ensimmäisestä kerrasta. Yllättäväähän se oli - yleensä juuri vauvakuumeiset simit eivät millään onnistu tässä. Lilly ei paljoa tahtia hidastanut raskauden takia: koiria leikitettiin ahkerasti ja pihaa kunnostettiin kesää varten. Töitäkin hän oli hakenut kaupungintalolta, mutta kokemuksen puute vaikeutti työnsaantimahdollisuuksia. Ehkä sitten esikoisen synnyttyä voisi lähettää lisää hakemuksia...


Puutarhakin oli pikku hiljaa heräämässä henkiin talven jälkeen. Puut olivat kuitenkin yhä kylmiä ja niiden vesivarat olivat käyneet vähiin. Samu kuitenkin päätteli puhumisen auttavan ja viettikin pitkiä pätkiä päivittäin keskustellen henkeviä melko hiljaisten puiden kanssa.


Kaikki päivät eivät sujuneet ikävä kyllä suunnitellun mukaisesti. Koiravanhus Jill oli juuri tullut töistä kotiin ylennyksen kera, kun viikatemiehen uhkaava hahmo ilmestyi paikalle ja alkoi lähestyä narttua. Ihan huomaamatta koira oli vanhentunut jo siihen ikään, jossa elimistö alkaa pettää.


Jill itse vaikutti kuitenkin olevan valmis jättämään Kauppien talon. Ehkä sen lonkkia kolotti jo liiankin kanssa hyvästä hoidosta huolimatta. Tyynesti se odotti, kun viikatemies soitti puhelunsa ja kirjasi koiran iän, sukupuolen, värin ja tassujen koon listaansa. Muut paikalle sattuneet perheenjäsenet olivat järkyttyneitä, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Jill haudattiin talon takapihalla sijaitsevalle hautausmaalle sukulaistensa joukkoon. Taas yksi hauta lisä... :(


Onneksi Lilly ei joutunut todistamaan surunäytelmää, vaan oli ihan omissa ajatuksissaan. Kuultuaan uutiset hän suuntasi nyyhkien puutarhaa kohti. Jillistä oli tullut Lillylle rakas, ja nyt se oli jo poissa! Puutarhassa hän kuitenkin saisi rauhassa käsitellä tunteitaan yksin. Ison mahansa kanssa hän istahti vaivalloisesti kurkkupenkin viereen ja antoi kyynelten tulla.


Surun kyyneleet vaihtuivat kuitenkin pian tuskan kyyneleiksi, kun Lilly tunsi alavatsassaan outoa polttavaa tunnetta. Kipu ei mennyt ohi, vaikka nainen yritti maata hetken aikaa. Sitten hän tajusi: synnytys oli alkanut! Lilly päästi pitkän kiljaisun, josta oli erotettavissa Samun nimi. Tämä hälytti talon asukkaat paikalle. Tyylikkäästi Lilly synnytti kasvihuoneessa, onneksi sentään puhtaiden lakanoiden päällä.


Samun epätietoinen ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän yritti kaikin tavoin helpottaa vaimonsa oloa. Välillä hänen kasvonsa olivat huolta täynnä ja välillä kiukkuiset - Samu suuttui itselleen, koska ei oikein osannut tehdä mitään auttaakseen Lillya. Andreas oli onneksi kokeneempi lapsiasioissa ja auttoi parhaansa mukaan.


Kymmenen varvasta ja kymmenen sormea sillä oli ja pestynä ihan nättikin... Terve tyttövauva sai nimekseen Lisa Kauppi. Ruskeat suuret silmät höystettynä ruskeilla kulmakarvoilla saivat kaikki talon asukkaat ihastumaan uuteen tulokkaaseen. Lisa olikin varsin edustava kuudennen sukupolven ensimmäinen lapsi.


Lilly oli synnytyksen jäljiltä väsynyt ja todella nälkäinen, joten heti kun vauva oli saatu puhtaaksi ja tarkistettua, hän suuntasi jääkaapille ja veti sieltä valmiiksi tekemänsä lihapulla-annoksen. Edes pöydällä ollut vanha ja haiseva lautasellinen ei saanut naista voimaan pahoin: tällä hetkellä hän halusi vain syödä ja rientää nukkumaan. Miehet kyllä herättäisivät hänet, jos Lisalla olisi jokin hätänä.


Muutamassa kuukaudessa Lilly oli aika hyvin päässyt eroon liioista kolotuksista ja väsymyksestä. Hän päätti tällöin yrittää ystävystyä synnytyksessä auttaneen Andreaksen kanssa hieman paremmin. Kaksikko viihtyikin hyvin keskenään, vaikka aina juteltavaa ei ollut paljoa. Andreaksen suosikkikertomuksia olivat edellisen sukupolven lasten toilailut, mukaan luettuna tietysti myös Samu. Aina välillä Lilly ja Andreas kohtasivatkin punertuneet, nolot kasvot, kun eivät olleet huomanneet Samun läsnäoloa.


Yllättävän pian ensimmäisen raskauden jälkeen vauvakuume palasi sekä Lillylle että Samulle. Keskustelun jälkeen sovittiin, että jos raskaaksi tultaisiin, niin siitä oltaisiin onnellisia - jos taas ei, niin sitten odotettaisiin. "Sänkyilystä" tuli kuitenkin taas avioparin lempiharrastus. Toinen yhtä mukava asia oli myöhään nukkuminen viikonloppuisin. Harmi vain juuri hankitut työt hieman haittasivat sitä: Lilly oli saanut paikan kaupunginvaltuustosta ja Samu totutteli nuorten lasten oikukkaisiin mieliin opettamalla ala-asteella äidinkieltä sekä elämänkatsomustietoa.


Tässä perheessä ei ainakaan jaksettu turhia kainostella! Perheenjäsenet kokoontuivat aamupalalle lähes aina alusvaatteisillaan. Mitä sitä turhaan vaatteita vaihtamaankaan? Onneksi kaikkien aikuisten työajat olivat enemmän tai vähemmän päivän aikana, joten yhteinen aamupala oli mahdollinen. Myös Lisalle löytyi aina vapaalla oleva hoitaja, niitä kamalia lapsenvahteja ei onneksi tarvinnut käyttää!


Kaikki perheenjäsenet osallistuivat kodin töihin tasapuolisesti: kaikki (jopa Andreas) pitivät huolta vauvan vaippojen puhtaudesta ja jokainen myös hoiti puutarhaa oman kykenemisensä mukaan. Samu ja Lilly olivat jälkimmäisen asian kanssa vahvimmilla, olivathan he saaneet paljon harjoitusta jo osakunnassa!


Andreakselle jäivätkin usein talon vempainten hajoamiseen liittyvät asiat. Hissi oli ottanut tavakseen rikkoontua harva se päivä. Ei se tainnut edes olla enää turvallinen, mutta onneksi myös portaita pitkin pääsi yläkertaan. Harmi vain koirat aina valloittivat porrastasanteet niin, ettei niistä päässyt kulkemaan. Niinpä oli välttämätöntä kerta toisensa jälkeen korjata romahtanut hissi. Vaan eikö olisi fiksumpaa jo ostaa uusi? "Mitä sitä turhaan uutta ostamaan, kun vanhakin vielä toimii - satunnaisesti?" vastusti Andreas. Mahtaako pihiys nostaa päätään, vai mikä tässä nyt on kyseessä?


Hyvin hoidetusta puutarhasta haluttiin toki myös saada kunnioitusta. Niinpä puutarhakerhon edustaja Tove sai kutsun tontille. Arviointi meni hyvin, mutta ilmeisesti koriste-esineitä ei ollut tarpeeksi: perhe pääsi kerhoon sisään, muttei saanut toivomuskaivoa itselleen. No, seuraavalla kerralla sitten paremmin...


Kovin kauaa ei ehtinyt kulua siitä, kun Lilly ja Samu olivat sopineet yrittävänsä hankkia toisen lapsen: vaivattoman alkuraskauden paljasti vain kuukautisten poisjäänti. Pahoinvointia ja selkäkipuja ei ollut nimeksikään! Lilly oli tietysti asiasta onnellinen, hän oli nimittäin kuullut, että aina raskaudet eivät olleet mitään herkkua. Lisäksi oli aina jännitettävä eläisikö sikiö riittävän kauan nähdäkseen päivänvalon: muutama hänen tuntemansa naisparka oli kärsinyt keskenmenon, eikä se ollut varsinkaan psyykkisesti helppoa. Onneksi tämä raskaus kuitenkin eteni ilman hankaluuksia...


Pöytäkeskustelutkin muuttuivat enemmän aikaa vastaaviksi: Lisa-vauvalle ja tulevalle lapselle tulisi pian hankkia leluja ja ties mitä tavaraa! "Jotain, mitä ne eivät voi syödä," valisti Lilly. Samun huoleksi jäi vaippojen ja lelujen ostaminen: Lilly vaivoin enää mahtui ratin taakse. Onneksi hän sentään pääsi mukaan reissuille, eikä ollut ihan kahlittuna puutarha-askareisiin.


Samu vietti aikaansa paisti huolehtien vaimostaan, myös kouluttaen perheen koiria. Luoksetulo, tassun antaminen ja kuolleeksi tekeytyminen oli nopeasti opittu. Erityisesti Hans nautti koulutustuokioista, Himputista kun ei aina ollut oikein leikkikaveriksi...


Harvinaisen voimakkaat ja usein esiintyvät ukkoset olivat yleisiä tänä keväänä. Valehtelematta joka päivä oli ainakin yksi ukkonen, ja useimmiten salamat iskivät juuri Kauppien pihaan. What are the odds? o.O


KABOOM! Taas pihan hautausmaa saa kyytiä. Onneksi perheen asukkaat olivat ottaneet opikseen Lillylle sattuneesta onnettomuudesta ja pysyttelivät visusti sisätiloissa ukkosen jyllätessä. Eihän sitä muutenkaan kaatosateella aina huvita lähetä ulos.


Lisan oli aika vanhentua taaperoksi ja isomahainen äiti sai kunnian viedä tyttärensä kakulle. Muut perheenjäsenet kokoontuivat pöydän ympärille juhlistamaan tapahtumaa.


Lisasta kasvoi lähes ällistyttävän kaunis pikkulapsi! Tuo nenä, nuo huulet, isot silmät! Hiusmalli vain vähän onnistuu hämäämään: taasko perheen tyttölapsi peri erikoisemmat hiukset? Jännittyneinä saamme odotella sitä, minkä värisiksi ne muuttuvat ajan kuluessa. Onko Lisa brunette ollenkaan?


Luonteeltaan Lisa ei ole ihan yhtä täydellinen kuin ulkonäkönsä puolesta: siistiyttä, reippautta ja leikkisyyttä piisaa vaikka muille jakaa, mutta toisaalta tyttö on äärimmäisen ujo ja mariseva. Ujoutta ei kyllä tässä iässä vielä huomaa, Lisa kun yleensä hymyilee kuin aurinko kaikille vastaantulijoille.


Lilly otti vastuulleen suuren osan Lisan opettamisesta: äitiyslomalle jäätyään hänellä nyt vain sattui olemaan hurjasti vapaa-aikaa eikä juuri mitään tekemistä. Onneksi (tai Lillyn harmiksi) tyttö oli nopea oppimaan: pottaopiskelu vei vain pari kertaa ja käveleminenkin sujui melkein kuin itsestään. "Tuosta tytöstä tulee varmasti presidentti tai jotain," mietti Samu hiljaa katsellessaan vaimonsa ja tyttärensä toimia.


Sudet ovat näköjään lapsien mukana palanneet. Liekö ne haistavat Lisan ja aistivat jopa syntymättömän lapsen. Samu kuitenkin päätteli, ettei pikku susista ole mitään haittaa (-.-) ja leikkikin mielellään sellaisen kanssa. Tämä nimenomainen johtajasusi tuntui viihtyvän normaalia pidempään tontilla: normaalisti sudet nimittäin poistuvat parin tunnin jälkeen. Tämä yksilö sen sijaan päätti roikkua perheen kannoissa aamuun asti - siis varmaan melkein puoli päivää!


Toisenkin hellijän se ehti löytää itselleen, sillä Samu meni nukkumaan, jotta jaksaisi aamulla lähteä töihin. Niinpä musta tulokas hurmasi seuraavaksi Lillyn ja kerjäsi tältä rapsutuksia.


Loppujen lopuksi (Samun jo lähdettyä) Lillykin meni nukkumaan: koko yön valvominen ei ollut kovin kannattava idea varsinkaan raskaana olevalle. Niinpä tämä utelias johtajasusi pomppasi samalle sängylle ja tavallaan valloitti itselleen paikan perheestä! Eivät kai villieläimet yleensä NÄIN sosiaalisia ole? Vasta monta tuntia nukkuvaa Lillya katseltuaan susi päätti poistua tontilta. No, tervetuloa takaisin sitten joskus... kai...


Päivemmällä herättyään Lilly tunsi yhä olonsa hyvin väsyneeksi. Niinpä hän istahti tuolille lepäämään makuuhuoneen seinän taa - sen pidemmälle hän ei jaksanut yhdellä kertaa kulkea. Alati kasvava maha alkoi olla jo melkoinen rasite ja Lilly oli myös huomannut syövänsä kuin hevonen - tai enemmänkin kuin hevonen - tämän raskauden aikana. Kuinkakohan paljon painoa olisikaan tällä kertaa pudotettavana synnytyksen jälkeen?


Kauaa Lillyn ei onneksi enää tarvinnut kärvistellä kurjan olonsa kanssa. Synnytys käynnistyi pian ja nainen sai vastauksen siihen, miksi hän oli tuntenut itsensä niin erikoiseksi viime aikoina.


Kotona tapahtuneen synnytyksen tulos oli terve poika. Ihme kyllä supistukset eivät ottaneet millään loppuakseen ja järkytyksekseen Lilly tajusi kantaneensa tietämättään kaksosia! Tässä siis on vauva numero yksi...


... ja tässä vauva numero kaksi. Ensimmäiseksi syntynyt poika, Luka, oli ruskeasilmäinen blondi, kun taas jälkimmäinen lapsi oli tyttö ja sai nimekseen Leanna. Tyttövauva oli isosiskonsa tavoin brunette (tai niin voisi olettaa) ja hänelläkin oli ruskeat silmät.


Ja taas sitä mennään. Kolmekaan lasta ei näytä hidastavan Samun ja Lillyn menoa. Kuinka ihmeen monta lasta he oikein haluavat perheeseen? Ilmeisesti hyvin monta.


Nyt, kun perheessä oli jopa kaksi vauvaa, Lisalle ei riittänytkään yhtä paljon aikaa kuin ennen. Niinpä tyttö korvasi vanhempien hellyydenosoitusten puutteen koirilla: kumpikin talon lemmikeistä sai paljon huomiota pikkutytöltä, eivätkä ne kyllä näyttäneet pistävän asiaa pahakseen.


Ilmeisesti edes kolme lasta ei ollut tarpeeksi hellittelyyn. Perheeseen adoptoitiin kadulta tämän näköinen narttukoira, jonka nimi oli mielikuvituksellisesti Alpha (noin 50% koirista - sekä uroksista että nartuista - on ruotsinkielisessä pelissä nimeltään Alpha). Jos uusi tulokas ja Himputti suostuvat pariutumaan, on mielenkiintoista nähdä, millaisia pentuja syntyy tästä yhdistelmästä... Aika erilaiset koirat kun ovat kyseessä.


Aika kului yllättävän nopeasti. Eräänä kesäisenä iltana oli triplasynttäreiden vuoro: sekä kaksoset että Lisa täyttäisivät vuosia. Mutta millaisia lapsia heistä oikein tulisi, sen saatte nähdä seuraavassa jaksossa!

Jakson myötä sekä minä että Kaupit jäämme kesälomalle. Matkustan tapani mukaan taas Etelä-Suomeen mökkeilemään ja sukulaisia tapaamaan. Konettani en pysty sinne raahaamaan, joten seuraava osa tulee vasta, kun olen taas kotiutunut. Ainakin heinäkuun ajan siis pidän lomaa tästä hommasta. Kommentoittehan kuitenkin ahkerasti, jotta lomailunkin jälkeen minulla riittää puhtia kirjoittaa! Minttusuklaan makuista kesälomaa kaikille! :)

14 Comments:

  • At 29/6/07 21:15, Anonymous Anonyymi said…

    Ihanaa, kun jatkoa tuli näin nopeasti! Ja se oli myös mukavaa että tämä episodi oli näin pitkä. Mukava piriste tää sun sukus kyl on :)

     
  • At 29/6/07 23:15, Anonymous Anonyymi said…

    Samat sanat kuin ensimmäisen viestin kirjoittaneella. Pyrkivätkö Lilly ja Samu suvun ennätykseen lapsien määrässä? Kenties jopa 8? :P Kaksoset taisi tulla ilman juustokakkua? Kun en tiedä legacyn säännöistä, että saako juustokakkua käyttää vai ei.

    -Kersantti täällä taas innokkaana lueskelee-

     
  • At 30/6/07 15:07, Anonymous Anonyymi said…

    olet ihailtavan hyvä kirjoittaja ja kirjoitustapasi on ihana:D<33
    -uusi lukija-

     
  • At 6/7/07 13:10, Anonymous Anonyymi said…

    Tätä on tosi kiva lukea, ennen satunnaisesti tätä luin. Hyvin kirjoitat, ja hyviä kuvia (mun mielestä ainakin). Odottelen jatkoa :)
    -Kleinis-

     
  • At 6/7/07 15:22, Blogger mmir said…

    Linkitin tämän, tykkäsin ainakin alusta mitä nyt luin... kiirettä pitää :D olisi kiva jos katsoisit omaani? :)

     
  • At 11/7/07 12:37, Anonymous Anonyymi said…

    Tykkään tästä tarinastasi tosi paljon :) Kävisikö linkitys?

     
  • At 19/7/07 17:41, Blogger Nana said…

    Tosi kivaa tarinaa, tykkään tosi paljon. :)
    Öh ja sitten vielä pyytäisin linkittämään, jos se kävisi...
    http://www.prince.vuodatus.net

     
  • At 22/7/07 17:50, Anonymous Anonyymi said…

    Susta ei ole kuulunut mitään aikoihin? Mitäs puuhastelet? En uskalla Demi.fi:ssä käydä ollenkaan nyt kun uusi Harry Potter on ilmestyny ja viimesen kerran ku kävin siellä oli Capsilla jo Omassa planeetssa juonipaljastuksia... :/ Onko hajua milloin uutta osaa Kaupeille?

    -Kersantti-

     
  • At 27/7/07 23:09, Blogger legacykauppi said…

    Kiitokset jälleen kerran kommentoijille ja tässä vastauksia kysymyksiin:

    Kersantti: Juustokakkua en ole käyttänyt kertaakaan legacyn aikana, mutta aika mukavasti noita kaksosia on siunaantunut.
    Olen ollut tosiaan lomalla ilman konetta / simssiä / nettiä melkein koko heinäkuun, enkä ole siis voinut päivittää tarinaa. (Potterin olen kylläkin jo lukenut ;))

    mmir, natalie & nana: Linkitän tarinanne kunhan seuraavan kerran kirjaudun Blogspotiin.

    Henkilökohtaisten syiden vuoksi uuden osan kirjoittaminen saattaa viivästyä hieman, mutta pyrin jatkamaan tarinaa mahdollisesti ennen koulujen alkuja. Toivottavasti intoa piisaa tarpeeksi.

     
  • At 15/8/07 17:32, Blogger Cristina said…

    Kiva tarina. <:
    Linkittäisitkö minun legacyni?
    http://legacybackstrom.blogspot.com

     
  • At 1/9/07 16:24, Anonymous Anonyymi said…

    Onko Kaupin legacy saanut nyt ilmeisesti päätöksen?

    -Kersantti-

     
  • At 2/9/07 20:20, Blogger legacykauppi said…

    Kersantti: Kaupit eivät toki vielä ole päässeet loppuunsa, mutta (edelleenkin) henkilökohtaisista syistä kirjoittaminen ja pelaaminen ovat jääneet taka-alalle. Muutamaan jaksoon olisi kuvat kyllä, mutta homma ei muuten ole edennyt siitä, kun tulin lomilta takaisin.

    Tarina on siis tauolla määrittelemättömän ajan riippuen siitä, mitä elämässäni tapahtuu lähitulevaisuudessa. Jos löydän yliopiston ja harrastusten lisäksi riittävästi aikaa tälle, jatkan kyllä.
    (Ideoita tarinalle on kyllä, mutta en vain jaksa avata peliä. Tällä hetkellä haluan keskittyä vain omien ajatusteni selvittämiseen, sillä kesä on ollut aikamoista rumbaa kaikilla elämän osa-alueilla.)

     
  • At 6/9/07 15:54, Anonymous Anonyymi said…

    Selvä, mukava kuulla että toivoa vielä on. :) Koitas jaksella mitä ikinä onkin vaikeuksina.

    -Kersantti-

     
  • At 2/11/10 15:17, Anonymous _BlueAngel_ said…

    Heijj :)
    Nyt on juu vuosi 2010, mutta aattelitko jatkaa? :>
    Ihana legacy <3
    Sittenn... Mistä oot ladannu noi hiukset ja vaatteet yms. noille? Ihania <3
    Vika kysymys: Miten sä saat adoptoitua tuolta kadulta niitä lemmikkejä? Siis jos ne tulee esim. sinne pihaan? ;o

     

Lähetä kommentti

<< Home