Kaupin suku

9.9.07


Osa 15. Kosto elää... tai sitten ei

Pyydän anteeksi ylipitkäksi venyneestä tauosta kirjoituksessa. Näin ei todellakaan ollut tarkoitus käydä, mutta kaikki varmasti tietävät, että elämällä on paha tapa yllättää juuri huonoimpaan aikaan. Jos odottaa hyviä aikoja, tapahtuu jotain kamalaa ja toisin päin. Ikävä kyllä itselleni kävi tuo ensimmäinen vaihtoehto. Kauppeja ei kuitenkaan olla kuopattu eikä kuopatakaan ihan heti, jos se on minusta kiinni. Toivottavasti te jaksatte mukanani vielä tämänkin jälkeen, vaikka välillä onkin huonompia kirjoituspäiviä kuin muulloin :)


Lisan kasvamisoperaatio päättyi tällaiseen tulokseen: yllättäen lapsella olikin mustat hiukset. Genetiikka on paikallaan tämän tytön osalta.


Kaksosten ensimmäisestä puoliskosta kuoriutui varsin söpö ruskeasilmäinen vaaleaverikkö. Yöpukukin on sävy sävyyn kellertävien hiusten kanssa. Hauskan näköinen lapsihan se tämäkin on.


Lukan sisar Leanna ei kyllä näytä juurikaan kaksoseltaan: sekä hiusten että ihon väri ovat kovin erilaiset. Muuten kasvojen muodossa on kyllä yhdistäviä tekijöitä, muun muassa lasten huulet muistuttavat aika lailla toisiaan...

Leanna on luonteeltaan hyvin siisti, reipas, leikkisä ja ystävällinenkin. Ujous harmi vain hieman saattaa haitata muiden kanssa puuhailua, mutta eiköhän tyttö opi pärjäämään. Luka taas on hyvin sottainen ja aika äreä, vaikka leikkisyyttä ja menoa piisaakin. Ujous ei taida tätä poikaa häiritä, kun muiden kiusoittelemisesta on kyse.


Leanna ei ehkä ole parhaimmillaan muiden simien kanssa ollessaan, mutta eläimiin tämä tuntuu ottavan kontaktia varsin hyvin. Melkein kuin tyttö osaisi kommunikoida niiden kanssa, elekielellä toki, koska Leannan ääntely on yhä melko yksinkertaista. Hanskin luultavasti pitää pikkupirpanan seurasta, kun noin on päättänyt tytön kuolata ;)


Andreaksen ikä ei niin kovin paljoa haitannut sosiaalisten suhteiden solmimista: yhä sitä vain jaksoi Yökerho Arkkuun raahautua keskiyöksi ja jopa valomerkkiin asti. Tällä kertaa juttukaveriksi valikoitui Kreivitär Heidi Skacke, jonka kalpea iho ja verenpunaiset silmät ilmeisesti kiehtoivat vanhaa miestä.


Lilly oli "luonnollisesti" taas päätynyt raskaaksi. Ilmeisesti hänellä ei ollut uutta lasta vastaan mitään. Päinvastoin hän näytti jopa odottavan raskauden viimeisiä kuukausia. "Ei sinun mahasi vielä noin iso ole!" naureskeli aviomies onnesta soikeana.


Lisa muutti vihdoin tyyliään vähän enemmän varhaislapsuuttaan vastaavaksi: tumma tukka vaihtui heleämpään ruskeaan, vaikka kiharapilvi säilyikin. Lilly puolestaan naureskeli, ettei kohta enää erottaisi Leannaa Lisasta, kunhan toinenkin kasvaisi lapseksi. Ruskeat silmät, ruskea tukka... Kaikki täsmäsi.


Siinä maha missä painitaan: Lillylla oli täysi työ opettaa Samun kanssa vaativia kaksosia, jotka venyivät pituutta (ja leveyttäkin) hurjaa vauhtia. Kauaa ei enää kestäisi, ennen kuin perheessä olisi jo kolme koululaista!


Myöhään illalla Lilly kävi tapansa mukaan peittelemässä lapsensa ja suuntasi sitten nenänsä sänkyä kohti. Hän aikoi mennä yksin nukkumaan, sillä Samulla oli tänään iltavuoro, ehkä hän varmaankaan pääsisi kotiin ennen yhtä yöllä. Juuri sängylle istahdettuaan Lilly kuitenkin tunsi, kuinka lakanat kastuivat. Pian nainen tajusi synnytyksensä alkaneen: supistukset tulivat jo säännöllisin väliajoin, vaikka niitä olikin esiintynyt muutamaan otteeseen jo päiviä aiemmin.


Kovien ponnisteluiden jälkeen maailmaan oli saatettu jälleen kerran yksi ruskeasilmäinen vauva, tällä kertaa kuitenkin onneksi vain yksi. Blondilta näyttävä poika sai nimekseen Lassi. Saman tien tuore äiti käveli lastenhuoneeseen ja haki sieltä jo valmiina olevan kehdon uudelle lapselle. Tänä yönä he nukkuisivat vierekkäin, loppuyöstä jopa kaikki kolme, kunhan Samu saapuisi kotiin!


Leanna jäi omaksi onnekseen (tai harmikseen) aika syrjään nyt, kun perheessä oli taas uusi hyysättävä lapsi. Itse tyttöä tilanne ei ilmeisesti pahemmin haitannut, sillä vaikka Leanna jo puhuikin yksinkertaisia lauseita, koirien kanssa kommunikointi oli tälle yhä helpompaa. Adoptoitu Alphakin sai runsaasti rakkautta osakseen, vaikka oli jäänyt aluksi vähän syrjään perheessä. Ainakin kaksi "tyttöä" menisi tänä iltana onnellisena nukkumaan.


Lukalla ja Andreaksella taas asiat eivät menneet kovin hyvin: kumpikin oli väsynyt alkaneessa rumbassa, eikä siivoamaankaan koskaan ehtinyt. Ja pitihän sitä joskus nukkuakin! Joskus Andreas mumisikin lieviä solvauksia uraa tekeville vanhemmille "kun heidän oli silti ihan pakko hankkia näin paljon kakaroita". Ei sillä, etteikö Andreas olisi lapsia rakastanut, mutta omankin perheen kasvattamisessa oli ollut paljon hommaa. Ja nyt sitä vielä joutui auttamaan sellaisia ihmisiä, joista kukaan ei ollut hänelle edes (geeneiltään) sukua!


Onneksi Luka ja Leanna kuitenkin olivat jo isoja lapsia, ja saivat pian luvan aloittaa koulun paikallisella ala-asteella. Muut koululaiset, beware! Täältä tulevat epäsosiaaliset, hieman oudot kaksoset! Luka on edelleen aika vetävän näköinen.


Leanna puolestaan on jo alkanut erottua isosiskostaan. ("Merlinille kiitos," huokaa Lilly taustalta.) Nätti mikä nätti tämäkin lapsi.


Kun perhe kasvaa, myös viikatemiehen vierailut yleistyvät. Se nyt vain on ikävä tosiasia. Tällä kertaa oli vanhan koiraherra Hansin vuoro lähteä kirmailemaan esi-isiensä kanssa.


Perheen esikoisena Lisalla oli erityinen paikka Samun sydämessä ja toisin päin. Nämä kaksi viihtyivätkin yllättävän hyvin yhdessä: illalla he tarinoivat keskenään ja katselivat ohjelmia televisiosta. Koulusta tullessaan Lisa muisti aina halata isäänsä ja kuiskata tälle, kuinka paljon hänestä välitti. Lilly oli iloinen suhteen vahvuudesta, vaikka välillä toivoi itsekin pystyvänsä yhtä lämpimään kanssakäymiseen lastensa kanssa. Vaikka hän heistä välittikin, usean lapsen syntyminen oli vienyt äitiydestä hieman hohtoa. Tilalle oli tullut melko karu totuus, ja tämän vuoksi Lilly alkoikin jutella lastensa kanssa perheestä ja siitä, miltä hänestä tuntui. Välillä hän - kuin varoittaen - sanoi lapsilleen, että ehkä olisi sittenkin helpompaa, jos lapsia ei enää siunaantuisi lisää - tai jos apua olisi vastaavasti enemmän.


Syksyn saapuessa kaupunkiin tulivat toistuvat flunssa-aallot: Luka-raukka oli taudin ensimmäinen uhri ja pian muutkin perheenjäsenet huomasivat niiskuttelevansa normaalia enemmän. Lukalla tauti vain tuntui olevan erityisen inhottavaa laatua: pahoinvointia ja päänsärkyä oli viikkokaupalla, vaikka kuumetta ei ollut nimeksikään. Opettajat halusivat siksi, että Luka kävisi kiltisti koulussa sillä "eihän ilman kuumetta voi olla sairas" (kuten usea meistä on varmaan joskus kuullut sanottavan). Flunssa venyi ja venyi, kunnes väsymys vei voiton ja opettajankin luvalla poika sai jäädä kotiin lepäämään. Leanna oli jo omasta taudistaan selvinnyt, joten hän yritti auttaa veljeään voimaan hyvin.


Andreas jatkoi yhä ystävyyttään Kreivitär Heidin kanssa, joten välillä kalmankalpea nainen kävi Kauppien talossa vierailulla. Kuollut ja kuopattu Heidi-kissa onnistui säikyttämään kuolleen-muttei-ihan-kuopatun Heidi-vampyyrin useampaankin otteeseen :D


Muutkaan haamut eivät malttaneet haudoissaan aina pysyä. Erityisesti Agnilla tuntui olevan kaunoja perhettään kohtaan, ja hän kävi säännöllisesti talossa demonstroimassa ah-niin-hirveän sähköiskukuolemansa erityisesti helposti peloteltaville lapsille.


Perheen tuoreimman jäsenen syntymäpäivä koitti pimentyvänä iltana, joskin itse juhlia vietettiin aiemmin samana päivänä.


Oijoi, mikä taapero Lassista kasvoikaan! Varsin hurmaava ilmestys. Poika alkoi pian "taaperoitumisensa" jälkeen osoittaa mieltään asioista: Esimerkiksi huonetta ei olisi koskaan saanut siivota, kun Lassi oli siellä. Leikkimisestä, viipottamisesta ja ystävällisyydestä sen sijaan poika perusti enemmän kuin siivoamisesta.


Hups hups, laskut näköjään jäivät maksamatta kaiken tämän hulinan keskellä. Ulosottomies tuli, osoitti huonekalunimaisuaseensa ja...


...otti vessanpytyn! Jo on aikoihin eletty, kun likainen ja vanha pyttykin kelpaa valtiolle :D


Heidi the vampyyri hengailee yhä Kauppien talolla epäilyttävän paljon. Kaunishan tuo nainen on ja kaikkea, mutta ettei vain olisi jotain taka-ajatusta ainaisella vierailulla?


Niinpä niin: Andreashan se ilmiselvä syy olikin. Ilmeisesti kreivitär oli jo pidemmän aikaa suunnitellut muuttavansa miehenkin iättömäksi ja ajattomaksi - melkein kuolemattomaksi.


Ilmesstä päätellen vampyyriksi muuttuminen on vähän samankaltaista kuin ihmissuden uhriksi joutuminen: kivulta ei voi välttyä ja lopulta sisälläsi elää jokin, jota et voi kokonaan hallita... Ja aina välillä menetät kontrollin, janoat sananmukaisesti verta!


Alphan ja Himputin yhteiselo näyttää tuottaneen tulosta, koiraparille syntyi pieni narttupentu nimeltä Aliisa. Ulkonäöltään se oli kaikkien muiden tavoin valkoinen, mutta aikuisena tämä ominaisuus varmasti väistyy ainakin vähän.


Syntymiä, syntymäpäiviä ja juhlia talossa tuntui olevan harva se päivä: seuraavaksi oli Lisa-esikoisen vuoro astua teini-ikään. Tällainen hän siis oli lapsena (syötävän söpö).


Teini-ikä ja finnit eivät näytä rupsauttaneen Lisaa, pikemminkin päin vastoin: Lisasta on kovaa vauhtia kuoriutumassa oikea kauneuskuningatar.


Siinä maha missä painitaan... Lassinkin aika oli venähtää pituutta ja oikein kunnolla. Mukavan näköinen hemmo hänestäkin tuli, kun vain säilyisi yhtä nättinä aikuisuudessa.


Kaksoset viihtyivät loistavasti keskenään leikkien, laulaen ja tanssien. He tuntuivat kasvaneen ihan toisiinsa kiinni, jos ei ihan fyysisesti niin ainakin henkisesti. Lisa ja Lassi puolestaan olivat enemmän yksinäisiä susia. He viihtyivät parhaiten omassa seurassaan, tehden jotain mukavaa. Lassi oli esimerkiksi löytänyt musiikin ihmeellisen maailman ja soitti pianoa yömyöhään saakka.


Ikävä kyllä haamut eivät olleet ihan samaa mieltä soittamisesta, vaan päätyivät aika usein keskeyttämään sen ilmestymällä suoraan Lassi-raukan syliin pianon läpi. Osaavatpa Kauppien suvun esi-isät olla ilkeitä...


Leannan ja Andreaksen yhteiselo ei oikein tunnu ottavan tuulta alleen. Andreas ei ole koskaan ollut hirveän ihastunut kasvavasta lapsimäärästä, mutta että "nytkö pitäisi ruveta noille isoisäksikin"? Ehei, niin ei tapahtuisi, jos se miehestä itsestään olisi kiinni! Leanna ei puolestaan ollut iloinen torjutuksi tulemisesta, vaan alkoi syyttää Andreasta perheen maineen nolaamisesta: "Voitko edes kuvitella kuinka paljon mietä kiusataan koulussa, koska olet vampyyri!" Viimeisen sanan tyttö muisti aina sihahtaa mahdollisimman halveksuen ja inhoavalla äänensävyllä.


Andreas ei antanut perheristiriitojen häiritä itseään, vaan kirjoitti vampyyrielämästään kirjan. Teos menestyi varsin hyvin ja vain lisäsi miehen varoja, vaikka hänellä oli jo aikaa sitten ollut yli 100 000 simoleonia koossa!


Kantaäiti Inka ei halunnut näköjään jättää ketään talon asukasta rauhaan. Andreas taas ei edes älynnyt katsoa aavetta, vaan tuijotteli oven kynnystä parin metrin päässä. "Väärä suunta, senkin tollo!"


Leanna on saanut tarpeekseen ah-niin-rikkaasta-ja-itserakkaasta Andreaksesta ja harhauttaa tätä varhain eräänä aamuna. Andreas on liian kiukuissaan mennäkseen nukkumaan, vaan lähtee hävyttömyyksiä karjuen tytön perään.


Samalla auringon ensisäteet alkavat paistaa idän ikkunoista sisään, ja Andreas huomaa virheensä.


Vampyyri lähtee juoksemaan kohti yläkerran sänkyään, mutta joutuu pysähtymään parvekkeelle huohottaen: auringonvalo paitsi tappaa vampyyrin, myös heikentää tämän toimintakykyä.


Tähän parvekkeelle loppui sitten Andreaksen tarina... Leanna tajusi Kuoleman saapuessa tehneensä vakavan virheen ja alkaa katua suunnitelmaansa. "Senhän piti olla vain harmiton kosto, kuka nyt auringonvaloon oikeasti kuolisi!?"


Lopputalvesta tulee luultavasti sietämättömän pitkä Kauppien taloudelle. Tapahtumien käsittelyssä menee varmasti kaikilla aikaa, asuivathan he Andreaksen kanssa pitkän aikaa samassa talossa... Pihan suihkulähdekin kieltäytyi jäätymästä edes kuulaimpina ja kylmimpinä päivinä. Andreaksen muistolle...


5 Comments:

  • At 9/9/07 19:33, Anonymous Anonyymi said…

    Jei. Jatkoa. Tauon jälkeen tämä legacy vaikuttaa vieläkin paremmalta :)

     
  • At 14/9/07 19:05, Blogger jolie said…

    ihanat noi lisan hiukset, mistä ne on. ärsyttävät noi ihojen kiillot.

     
  • At 19/9/07 12:50, Anonymous Anonyymi said…

    Kiitos! Tätä onkin jo odotettu. Koeviikon keskellä pieni ja rauhallinen hetki vaihtaa ajatukset biodiversiteetistä ja Vanhasta testamentista Simssiin! :D

    Tosiaan todella kivat nuo teinitytön hiukset. Vähän olen sekasin kuka on kuka pitkän tauon jälkeen, mutta ei kai se niin nuukaa ole?

    -Kersantti-

     
  • At 23/9/07 18:39, Anonymous Anonyymi said…

    Hei. Lukaisin muutamat ensimmäiset osat ja vaikuttaa kivalta LCltä! Luen varmasti loputkin kunhan aikaa on.

    Kävisikö mahdollisesti linkitys? =)
    http://luciferina.vuodatus.net

     
  • At 24/9/07 17:52, Anonymous Anonyymi said…

    Voi että! Lueskelin noita Kauppien aiempia kommelluksia. Osaat niin hyvin kirjoittaa, että kateeksi käy! Toivottavasti saamme pian Kauppien sukutarinan jatkoa. :)

    -Kersantti-

     

Lähetä kommentti

<< Home