Kaupin suku

20.12.07


Osa 20. Elämää, ei sen enempää?


Tämän jakson alkuun kannattaisi varmaan mainita, että olen vähän harkinnut tarinan ikärajan nostamista - ei mitenkään hurjasti, mutta tyyliin edes 12 ikävuoteen. Jaksossa on puhetta teemoista, joita on pelissä luonnostaankin (väkivalta yms.), joten sanotaanko, että pelin ikärajat (juurikin se 12+) koskevat myös tarinaa. Näillä siis jatketaan...


Oih ja voih - jopas näitä kuolemantapauksia nyt sateleekin lemmikkien keskuudessa. Tauno-koiran vanha sydän ei enää kestänyt maailman menoa, joten senkin oli aika päästä Kauppien hautausmaalle (joka paisuu uhkaavasti: hautoja on nyt noin [villi veikkaus] kolmisenkymmentä ja pahimpina öinä kummituskuhinan voi vain arvata... Yhtään hautaa en ole poistanut.)


Isä ja poika - Mark ja Marko ottivat tavakseen tervehtiä iloisesti aina isän tullessa töistä kotiin. Ihan samaa kunniaa Milja ei saanut, vaikka hänkin välillä ehti halaussessioihin mukaan.


Hups vain, kuinka nopeasti pienestä alakoululaisesta eteni yläasteikäiseksi. Milja vietti syntymäpäiviään kaikessa hiljaisuudessa lähes tyhjässä talossa. Vanhemmat olivat vielä töissä ja pikkuveli jo nukkumassa.


"Minähän alan näyttää aikuiselta," mietti Milja iloinen ilme kasvoillaan. "Vielä kun nämä letit leikattaisiin tai vaihtaisi toiseen kampaukseen..."


Loppujen lopuksi vanhemmatkin saapuivat kotiin ihmettelemään teini-ikäiseksi ehtinyttä lastaan. Hiljaa mielessään kumpikin varmaan myönsi, että tytöstä oli hyvää vauhtia kasvamassa oikea kaunotar. Ääneen mietteitä ei toki lausuttu - sehän olisi ollut aika epäsovinnaista, ottaen huomioon perheen (erityisesti Lisan) taustan.


Mark oli kehittänyt vapauden päivinään itselleen harrastuksen, astronomian. Tähtikuviot ja galaksien nimet painuivat helposti miehen muistiin, kun avaruutta sai itse tutkailla teleskoopin avulla. "Tuollahan on Orion, ja tuolla Kaksosten Castor!" Myös Mark alkoi matkia isäänsä - tosin hän tyytyi ihailemaan avaruutta vain kaukoputkien läpi, ei niinkään kirjoista.


Milja vaihtoi kuin vaihtoikin tyyliään yläasteelle siirtyessään. Tukka meni uuteen kuosiin, vaatekaappia piti uusia ja tyttö alkoi myös meikata.


Hyvin kotiutuneen Alphan mielestä taisi olla hyvä pyöräyttää pari pentua maailmaan Artun kanssa. Ei sillä, että minua haittaisi, mutta perhehän on ihan täynnä ihmisiä ja eläimiä!


Mustanpuhuvia ihanuuksia maailmaan sitten pöllähti. Kaikkiaan kolme kappaletta, joista yksi oli uros (Abraxas) ja kaksi narttua (Aphrodite ja Adeleide). Kaikki olivat jälleen kerran pentuvaiheessa täysin identtisiä, mutta saapa nähdä millaisia koiria niistä kehkeytyykään. Pidän sormia ristissä, että Alphan kaunis väritys saa siirtyä sukupolvelta toiselle.


"Öäääh, ei tämä onnistu... ÄITIIIII!" huutaa Marko pihalla. Läksyt taitavat olla nuorelle vielä vähän hankalia. Ei hätää, Marko on fiksu poika, joten eiköhän se biologiakin kohta uppoa päähän. Tällä kertaa Lisa ei tosin ollut poikaansa neuvomassa, joten tämän piti nöyrtyä ja mennä pyytämään isosiskoltaan apua.


Eiväthän Kaupit toki suuruudenhulluja ole, mutta tavoitteellisia nyt ainakin. Sekä Milja että Marko olivat sitä mieltä, että he haluaisivat mielellään yksityiskouluun. Näinpä arvostetun naapurikunnan koulun rehtori sai kutsun kylään taloa katselemaan ja perhettä haastattelemaan.


Hyvää ruokaakaan ei saa listalta unohtaa. Koko perheen voimin väännettiin kalkkuna-ateriaa, jotta rehtori tykästyisi perheeseen. Tiedättehän: "Hyvä ruoka, parempi mieli."


Rehtorin vierailupäivä oli ilmeisesti kovin uuvuttava, sillä illan päätteeksi Marko meni ja tuupertui olohuoneen lattialle - onneksi rehtorin jo poistuttua talosta. Lisa oli viivana poikansa rinnalla ja haki tälle ties mitä virkistävää sitruunavedestä mehujäähän. Poika virkosi kummasti herkkujen saavuttua... Taitaa tietää tämä poika säälin ja huolen voiman.


Niinhän siinä kävi, että rehtori soitteli viikonlopun aikana ja kutsui perheen lapset opinahjoonsa - mutta vain niin kauan, kun arvosanat olisivat koulun standardien mukaisia. Miljalle tämä ei toki tuottaisi ongelmia, mutta entäs laiskottelun ja hauskanpitoon tottuneelle Markolle?


Milja oli ottanut talossa oikean monitoiminaisen paikan: pikkuveljen auttamisen lisäksi hän hoiti koiria, kävi töissä (koska hänen kuulemma piti itse kustantaa koulutarvikkeensa ja vaatteensa) ja korjasi talossa hajonneita esineitä ja vempeleitä. Aina kaikki ei mennyt oikein putkeen: joskus hajonnut hissi antoi pahojakin sähköiskuja korjaavalle henkilölle. Lisa pääsi naljailemaan tyttärelleen asiasta - vaikka ei itse koskaan ollut sähkölaitteita korjannutkaan.
"Voi herran pieksut, miltä sinä näytät, tyttö hyvä! Kannattaisikohan sinun jättää nuo puuhat osaavampien käsiin?" Miljan teki mieli vastata kärkevästi takaisin, ettei täällä kukaan muukaan ollut näitä hommia tekemässä, koska Lisa kieltäytyi korjaajan palkkaamisesta kerta toisensa jälkeen. Tyttö kuitenkin aisti ilmassa riidan vaaran ja jätti kommenttinsa sanomatta.


Markokin kasvoi teini-ikäiseksi - ja voi että mikä soppa siitä syntyikään! Poikaa alkoivat kiinnostaa entistä enemmän vain suhteet ja seksi. Mitä enemmän, sen parempi - kaikessa. Koulussa hän pystyi pitämään seikkailuhalunsa kurissa, eikä tehnyt vakavampia tuhoja, jos kiinnijääminen oli mahdollista. Vapaa-aikanaan hän sen sijaan harrasti yhä enemmän pilojen tekemistä ja deittailua.


Toivomuskaivo oli juuri sopiva jälkimmäiseen tarkoitukseen: sillä sai nopeasti "vikiteltyä" uusia kumppaneita lyhyisiin suhteisiin. Harmittavasti Markoa ihailevien tyttöjen ja poikien kannalta koululaista kiinnostivat vain lyhyet seurustelut, joissa sanaa sitoutuminen ei edes tunnettu.


Eräänä päivänä Lisa ilmoitti perheelle, että Markon syntymäpäivien johdosta he lähtisivät Aruballe matkalle! Aamiaispöydässä istuvien ilmeet kirkastuivat, kunnes Lisa sanoi: "Miljahan tietysti jää kotiin hoitamaan lemmikkejä, eikö niin?" Painostavan katseen saatuaan Milja käänsi katseensa pois, nieli pettymyksensä ja nyökkäsi. "Hienoa!" oli Lisan ainoa kommentti, vaikka muut pöydän ääressä istuvat näyttivätkin pettyneiltä.
Myöhemmin samana päivänä Mark otti vaimoaan kädestä kiinni ja veti hänet tyhjään huoneeseen. "Kuule, meidän täytyy jutella tästä matkasta vähän..." Mies oli huomannut tyttärensä pettymyksen ja kysyi Lisalta, miksi häntä ei voitu ottaa mukaan. Vaimo oli yllättynyt tilanteesta, ja vastasi, että jonkun oli pakko jäädä hoitamaan taloa ja lemmikeitä. "Sitä paitsi, alennuslippuja oli saatavilla vain rajoitettu määrä JA onhan Miljalla se työkin. Eihän tyttö voi vain ilmoittaa, että lähtee viikon kuluttua Karibianmerelle!"
Markin ilme kertoi paljon, mutta hän jätti kiistelyn sikseen, koska tiesi sen loppuvan huonosti. Markollehan oli jo luvattu matka, ja jos se nyt peruttaisiin... Lippuja nyt tuskin enää olisi ollut saatavilla juuri kyseisille lennoille. Mark päätti kuitenkin puhua tyttärelleen asiasta myöhemmin illalla tämän tultua töistä kotiin.


Matka järjestyi kuten odotettua: kolme perheenjäsentä matkasi kauas lämpöön löhöämään. Marko ja yllättäen itsensä raskaaksi todennut Lisa ainakin nauttivat silminnähden olostaan.


Tyhjin käsin Mark ei matkalta kuitenkaan halunnut palata, joten hän teki omia retkiään ympäristöön. Hän löysi erakoituneen miehen, joka vastapalvelukseksi avusta antoi miehelle lahjan. "Tämän minä vien tuliaisena Miljalle," hän pohti palatessaan hotellille. Paikalle päästyään mies kuitenkin koki kovan pelästyksen: heidän bungalowinsa ympärillä parveili hotellin henkilökuntaa ja... sairaanhoitajia? Mark tavoitti talon juosten nopeasti ja hänelle selitettiin, että hänen vaimonsa synnytys oli alkanut yllättäen. Onneksi saarella oli ammattitaitoisia synnytyslääkäreitä ja kätilöitä saatavilla, joten pienen tytön (Lisa kiroaa "väärän sukupuolen" taas alimpaan helvettiin) syntymä kävi turvallisesti. Siniset silmät, ruskea tukka. Muistuttaa isosisariaan. Nimekseen yllättäjätytär sai Mariannan.


Kotiinlähtö viivästyi tyttären syntymän vuoksi, mutta melko nopeasti perhe suoriutui takaisin kotiinsa. Mark huuteli jo pihalla Miljaa tulemaan ulos, mutta vastausta ei kuulunut. Kohta esikoinen kuitenkin kaarsi työautollaan pihalle ja nousi uupuneen näköisenä autosta. Marko oli kuitenkin (Lisan kieltäydyttyä kunniasta) jo vienyt Mariannan nukkumaan, eikä tätä saanut häiritä.


Milja halasi isäänsä onnellisena ja kertoi hakeneensa paikkaa erääseen kaukana sijaitsevaan hyvään yliopistoon. Paikka oli varmistettu edellisenä päivänä ja lähtö olisi samalla viikolla. Milja lähti kertomaan uutisia myös äidilleen ja veljelleen - paitsi että hän ei koskaan päässyt jälkimmäisenä mainittuun asti. Lisa oli suunniltaan ajatuksesta, että Milja kehtaisi karata kotia hoitamasta "johonkin saamarin yliopistoon". Lisan korotettu ääni kuului jo tässä vaiheessa alakertaan asti, ja se voimistui vain, kun nainen pääsi vauhtiin. Lopulta Lisa ja Milja huusivat kurkut suorina toisiaan kuuntelematta omia mielipiteitään, kunnes...


"SLÄP!" Lisa oli saanut tarpeeksi. Hän marssi tytärtään töytäisten tämän ohi alakertaan raivoamaan Markille ja pojalleen tilanteesta. Milja sen sijaan jäi käsi koskevalla nenällään seisomaan yläaulaan. Kun hän otti kätensä pois, hän huomasi, että Lisan isku oli vaurioittanut joitain nenän herkistä verisuonista, sillä sormissa oli jotain punaista. Verta ei vuotanut paljon, joten tyttö sai vuodon tyrehdytettyä nopeasti viilentämällä.


Järkyttyneenä tämä otti puhelimen käteensä ja soitti taksin hakemaan hänet. Tänne hän ei ainakaan halunnut enää jäädä! Sanaakaan sanomatta hän otti valmiiksi jo osittain pakatun laukkunsa ja paineli perheensä ohi pihalle. Taksikuskille hän sanoi haluavansa hotelliin - ihan mihin tahansa.


Onneksi yliopiston lukukausi oli juuri alkamassa, joten hotellista Milja suoriutui nopeasti yliopiston listoille ja sai asunnon kampusalueelta. Hän kirjautui ekonomikoulutukseen paikalla olevaksi ja aloitti hurjan opiskelun saadakseen itselle hyvät työtaidot.


Kaupin suvun osakuntaa ylläpitävään simiin Milja tutustui nopeasti, kun mies tajusi tytön olevan osa samaa sukua. Asuntola vaihtui rauhalliseen osakuntataloon - joka pian jäi kokonaan Miljan käyttöön, kun toinen opiskelija kertoi päättävänsä opintonsa jo kandivaiheeseen.


Eräänä iltana pitkien luentojen päätteeksi osakunnan puhelin vilkutti puhelinviestivaloa. Lisa päätti kuunnella viestin vielä ennen nukkumaanmenoa, vaikkei enää ehtisikään (tai jaksaisi) siihen reagoida. Linjalla oli hetken aikaa hiljaista, kunnes tutulta kuulostava ääni rykäisi hiljaa puhelimeen ja viesti alkoi. "Tuota, ei olla susta kuultu isän kanssa aikoihin ja aattelin sitten soittaa. Me ollaan lähdössä tässä kohtapuoliin taas matkalle, kun tuo edellinen loma meni vähän muuksi kuin lomaksi. Tuonne Espanjaan. Aattelin vaan ilmoittaa... Äiti ei varmaan tykkäis, mutta olis oikeesti kiva, jos soittaisit tässä joku päivä. Meitä kun ei siellä ulkomailla oikein saa kiinni... Mut joo, hyviä jatkoja, toivottavasti kuullaan susta taas jossain vaiheessa..."
Markon jättämä viesti loppui ja Milja jäi hämmentyneenä seisomaan luuri kädessään. Jaa että NYT ne sitten kehtasivat häntä kaivata! Suuttumus ja suru valtasivat tytön käsittämättömänä yhtälönä. Uupunut Milja laahusti sänkynsä viereen ja kaatui kiukkua (tai itkua?) estellen mahalleen peitteiden päälle. Hän makasi siinä kauan aikaa, kunnes väsymys sai hänestä niskalenkkiotteen ja hän nukahti...


Sinä yönä Milja näki kummallista unta: hän osasi lentää. Ei sillä, että lentounet olisivat olleet harvinaisia, mutta tämä yksittäinen ei ollut ahdistava, kuten useat muut: häntä ei ajettu takaa, vaan hän ikään kuin leijaili avaruudessa, lähes tyhjyydessä... Aamulla Milja oli jo unohtanut veljensä puhelinviestin. Vasta päiviä myöhemmin hän muisti, että häntä oli pyydetty soittaa ennen matkaa. Kun tyttö vihdoin uskalsi ottaa puhelimen käteensä ja näppäillä numeron ("Äitihän voisi vaikka vastata!"), mutta puhelimeen ei vastannut kukaan. Taisi matka siis olla jo alkanut...


Vajaata viikkoa myöhemmin yliopisto sai tietää, että eräs Euroopan reittikone oli epäonnistunut laskussaan lentokentälle ja syttynyt tuleen. Miljan epäilykset heräsivät heti, eikä kestänyt kuin muutaman tunnin, kunnes puhelin soi. Soittaja oli poliisi, joka pahoitteli, että heidän tietojensa mukaan Miljan sukulaisia oli ollut turmakoneessa matkustajatietojen mukaan. Asiaa kuitenkin tutkittiin yhä, ja tilanteesta luvattiin informoida omaisia myöhemmin.


Puhelun päätyttyä Miljan silmistä alkoi valua kyyneleitä. Hän oli jo usean tunnin yrittänyt pitää itsensä kasassa, mutta nyt hän ei enää jaksanut... "Isä, Marko... äitikin... ottivatkohan he vauvankin mukaan? Ei voi olla totta!" Nyyhkivä nainen raahautui olohuoneen sohvalle makaamaan ja antoi itsensä itkeä.


Uni tuli ajoittain sinä yönä, mutta säännöllisin väliajoin Milja heräsi tuskaiseen tunteeseen. Kurkkua kuivasi, ja hänen oli pakko käydä välillä hakemassa vettä. Sinä yönä poliiseista ei kuulunut mitään. Ei uutta tietoa.


Seuraavana päivänä alkoi kuitenkin tapahtua. Aikaisin aamulla pihaan kaartoi poliisiauto, josta nousi virallisen näköinen mies. Hän alkoi selittää sitä, mitä poliisit olivat tähän asti saaneet selville... Selviytyjiä ei ollut kuin muutama ja hekin pahasti loukk... "ISÄ!"


Milja oli nähnyt poliisiautosta nousevan toisenkin henkilön ja kesken selostuksen kiljaissut ilosta. Mark oli elossa! Isä ja tytär halasivat, ja poliisivirkailija meni autonsa luo odottamaan. "Miten sinä... ne sanoivat ettei..." Milja itki hysteerisenä Markin pidellessä häntä pystyssä. Mies rutisti tytärtään ja alkoi selittää, mitä oli tapahtunut. "Kulta, minä en ollut ollenkaan siinä koneessa. Jäin pois matkalta viime hetkellä. Äidillä ja minulla oli riita..."


Mark kertoi, kuinka muutama päivä Miljan lähdön jälkeen hän ja Lisa olivat riitaantuneet lasten kasvatusmenetelmistä. Lisa edelleen kieltäytyi hoitamasta Mariannaa ja Mark pelkäsi syrjintäkuvion toistuvan myös tuoreimmassa lapsessa. Pitkän huudon jälkeen oli päädytty siihen, että Mark jäisi kotiin, kun Marko ja Lisa kävisivät matkalla. Mark lakkasi puhumasta, hänen äänensä petti. "Sinä et vastannut puhelimeen," Milja mumisi isänsä hartiaan. "En varmaan ollut kotona silloin," kuului vastaus. Milja hellitti otettaan hieman ja katsoi Markin kasvoja. "Miten Marko... äiti..?" Miehen surullinen ilme kertoi tytölle liikaakin ja tämä alkoi taas nyyhkyttää. Mark ei hänkään pystynyt pidättämään itkuaan.


Miljan vaisuus vaikutti myös kanssaopiskelijoihin. Jotkut heistä - ikävä kyllä - käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja kiusoittelivat tyttöä. He eivät toki tienneet, mitä oli tapahtunut, mutta eivätpä olisi edes tainneet välittää.


Kaiken tapahtuneen jälkeen Milja päätti jättää yliopiston. Jonkin sortin kauppatieteiden koulutus hänellä oli nyt, joten ehjä elämä ei mahdottomaksi muuttuisi. Mark oli pyytänyt Miljaa palaamaan lapsuuden taloonsa, jotta he voisivat tukea toisiaan paremmin. Niinpä nuori nainen jätti rankan opiskeluelämän taakseen ja palasi takaisin paikkakunnalleen.


Ensimmäisen illan pimetessä Milja meni Mariannan huoneeseen ja nosti tytön kehdostaan. "Kuule, pieni, meitä on nyt vain kolme enää..."


7 Comments:

  • At 20/12/07 16:37, Anonymous Anonyymi said…

    Kauppien legacy on ollut aina erittäin laadukas, enkä kuvitellutkaan, että voisit laittaa vielä näin paljon paremmaksi!!! Ihan mieletön! :) Oot kyllä lahjakas kirjoittaja.

    Katsoin siinä kuvassa, jossa Lisa itki, että takaseinällä oli kyyryssä itse Viikatemies :D Se paljastuikin sohvaksi.. :P

    -Kersantti-

     
  • At 20/12/07 19:42, Blogger crivere said…

    Mahtavaa! :) Tosi hyvä jakso, tykkäsin :D

     
  • At 21/12/07 18:30, Anonymous Anonyymi said…

    jee, uus osa! tää pelasti joulun. Hyvää joulua sullekkin :)

     
  • At 28/12/07 17:06, Anonymous Anonyymi said…

    Saako Lc kaupin linkittää? :>
    Voisitko myös vastalinkittää (:

     
  • At 28/12/07 17:07, Anonymous Anonyymi said…

    ohho unohdin kokonaan linkin reps;D

     
  • At 3/1/08 18:53, Blogger jolie said…

    siis tää on niin paras :)) mä olen seurannut tätä alusta asti ja joka päivä käynyt kurkkaamassa uuden osan. tässä kun 20. osa tuli, painon suosikeista Kaupin sukua, ja suljin sivun lähes samantien ajatellessani alitajunnassani, ettei ole uutta osaa. Viiden minuutin päästä älysinkin, että siellähän köllötteli 20. osa :DD

    Miten sä jaksat pelata? Mä kyllästyn heti toisessa sukupolvessa ja argh mä vihaan taaperoita ja vauvvoja :P

     
  • At 3/1/08 22:17, Blogger legacykauppi said…

    Kiitokset taas kaikista kommenteista!

    Kersantti: Heh... Minullahan toki on viikatemiehiä "huonekaluina" pelissä ;)

    fiona: Toki Kaupit saa linkittää ja voin linkittää legacysi vastapalvelukseksi.

    jolie: Niin, tällä tarinalla on paha tapa päivittyä aika harvoin. Kun vain saisinkin itseni pelaamaan enemmän (ei se kirjoittaminen niinkään ole ongelma, mutta tarinan toteuttaminen näinkin täydellä koneella tökkii)...
    Kieltämättä pelaaminen ei välillä oikein nappaa, mutta tarinan kirjoittaminen antaa motivaatiota jatkaa. Siinä vaiheessa, kun koneeni melko lailla tasan vuosi sitten tyhjeni, tuli vähän hankala olo: toisaalta tarinan olisi voinut jättää siihen, mutta toisaalta... Ei siinä mitään, mukavahan tätä on tehdä, mutta aika työlästä se on, kun opinnot vievät vähintään sen 8-9 tuntia päivässä nykyään. En käsitä, kuinka jotkut (lukiossa abivuotta opiskelevat tai yliopistossa oikeasti luennoilla käyvät) ehtivät päivittää jopa useita kertoja viikossa!

    (Tulipa vuodatus tuosta...)

     

Lähetä kommentti

<< Home