Kaupin suku

30.9.07


Osa 17. Epätoivo




Viime aikoina tontin haamut olivat käyneet yhä vain aktiivisemmiksi - tietyt kummitukset tosin näyttäytyivät lähes joka yö ja toisista ei näkynyt häivähdystäkään... Reiko oli alkanut aktivoitua kummittelun suhteen, vaikkei edelleenkään ollut yhtä pelottava (ja ärsyttävä) kuin sähköiskukuoleman kokenut Agni.


Näinpä ei ollut yllätys, että jonkun oli pian aika törmätä haamuihin. Yleensä ne vain partioivat makuuhuoneiden välillä ja herättivät nukkujat kymmenen minuutin välein. Tällä kertaa joku oli kuitenkin harhautunut alakertaan - ja valinnut uhrikseen Lillyn.


Kuolema hiipi pian paikalle, samoin kuin perheen herkkäaistiset koirat, jotka pystyivät haistamaan kuoleman tulon. Suhteellisen onnellisen elämän saanut Lilly ei varmaan ollut tyytyväinen poismenotapaansa - mutta toisaaltahan sitä sanotaan, että silloin pitää lopettaa, kun on onnellinen. Lilly ei edes yrittänyt taistella sydänkohtausta vastaan, vaan lyyhistyi maahan hiljaa ja odotti...


Pian sydän pysähtyi ja Lillyn oli aika siirtyä itsekin kummitusten joukkoon.


Yläkerrassa Lauri oli juuri painumassa pehkuihin, kun Lilly säikäytettiin. Poika kuitenkin päätti ensin käydä juomassa lasillisen vettä keittiössä - muttei koskaan päässyt sinne asti. Pojan kauhunhuuto herätti muutkin talon asukkaat. Ambulanssi soitettiin heti paikalle, mutta Lillyn hyväksi ei voitu tehdä enää mitään. Voi Lauri-parkaa, ei varmaan ole helppoa kokea tällaista ja vielä noin nuorella iällä.


Talossa ei paljoa nukuttu seuraavina öinä. Samu oli täysin murtunut menetyksestään, ja hänellä oli vaikeuksia suoriutua jokapäiväisistä tehtävistä kuten syömisestä ja nukkumisesta. Itku tuli helposti, eikä mies edes jaksanut peitellä suruaan.


Perheen pienimmät - Lotta ja Touno - eivät kovin paljoa tapahtuneesta ymmärtäneet, mutta tiesivät kuitenkin jonkin muuttuneen. Perheen ilmapiiri oli erilainen kuin ennen ja vanhemmat jäsenet olivat vaisuja. Enää ei riemuisa haukku kuulunut aamulla posteljoonin kulkiessa talon ohi.


Laurille tapahtuneen hyväksyminen oli erittäin vaikeaa ja jossittelu sai valtaa: "Entä jos olisin mennyt alas aikaisemmin?" "Entä jos olisin heti soittanut hätänumeroon?" Entä jos, entä jos...


Aika kuitenkin kului normaaliin tahtiin ja Lauri huomasi pian täyttäneensä 13 vuotta. Koulun vaihtuminen ja muutamien teini-ikäisten juonittelu poikaa vastaan saivat tämän kovettamaan ulkokuorensa: enää tunteita ei näytettäisi niin avoimesti.


Lauri vetäytyikin usein yksinäisyyteen esimerkiksi puutarhan rauhaan. Puille puhuminen oli helpompaa ja turvallisempaa kuin muille ihmisille kertominen. Ne eivät nauraisi päin naamaa muutaman kyyneleen vuoksi, eivätkä kertoisi asioita eteenpäin.


Vaikka elämä olikin hankalaa, lasten hoitamista ei saanut unohtaa. Erityisesti pieni Lotta kaipasi huoltamista, joten Samu kyllä teki kaiken tarvittavan. Enempään ei tällä hetkellä ollut energiaa...


Välillä perheen isä vetäytyi poikansa avoin omaan rauhaansa, luki lehtiä ja katsoi elokuvia. Joskus oli hyvä vain unohtaa, kuka oli ja mitä maailmassa tapahtui. Elämä olisi muuten käynyt kovin raskaaksi.


Lottakin täytti vuosia onneksi aika pian. Ihan näppärä tämäkin lapsi (mitäpä muutakaan näistä voi sanoa?).


Koirapuolella oli myös vanhenemisen aika: Taunosta kasvoi nuori, komea uroskoira, joka näyttää ihan emältään.


Lauri päätti yrittää lopettaa eristyneisyytensä ja otti suuren askeleen luottamukseen pyytämällä itselleen sokkotreffiseuraa. Vaikka ujoudessa ei ole mitään pahaa, on kuitenkin hyvä, että Laurikin pystyy taas edes vähäisesti luottamaan toisiin ja puhumaan asioista. Tunteiden patoaminen voi tehdä toisesta vahvan hetkeksi, mutta ikuisesti kaikkea ei voi kuitenkaan piilottaa - eikä tarvitsekaan.


Alpha-koiravanhuksen päivät kävivät vähiin kesän kuluessa ja eräänä elokuisena päivänä elämää ei voinut enää pitkittää: tämänkin koiran täytyi lähteä Kuoleman mukaan.


Lauri oli jo kuukauden päivät lörpötellyt yliopistoon menemisestä, pianhan hänkin seuraisi vanhempia sisaruksiaan. Lotta ei halunnut jäädä kaikesta huvista paitsi, joten hän tahtoi jo kasvaa teiniksi, jotta pystyisi itsekin suunnittelemaan tulevaisuuttaan.


Hiusten laiton ja meikkauksen jälkeen Lotta näytti varsin kauniilta nuorelta - ei sillä, etteikö hän olisi ollut jo aikaisemmin kaunis. Vain Adalta periytyneen näköinen (o.O) nenä häiritsi kokonaisuutta.


Voi Agni, ole kiltti ja jätä perhe rauhaan! "EN IKINÄ!" kuului vihainen, sähkön sihinän säestämä vastaus.


No voi saamari sentään. Näköjään asukkaiden herättäminen kesken yöunien on sekin aika tehokas tapa tappaa joku. Kun unettaa, ei pysty tyydyttämään muita tarpeita ja pian kuoleekin nälkään.


Näinpä Lotan oli vuoro poistua maan päältä - ainakin elävänä olentona.


Ja näinpä siinä kävi: Lotallakin taisi olla tekemättömiä asioita elämässään (ehkäpä se yliopistoon meneminen). Eteenpäin ei voinut siirtyä, joten näin tyttö jäi kummittelemaan hänkin.


Samu oli - kuten arvata saattaa - täysin murrettu. Vaimon ja tyttären menettäminen saman vuoden aikana ei ole helppoa. Kunhan nyt mies ei itse menisi kuolemaan...


Samu peitti surunsa kuitenkin vihalla. Hän alkoi huutaa Agni-haamulle, että tämän tulisi jättää perhe rauhaan tai muuten jotain pahaa tapahtuisi. Agni puolestaan nauroi päin Samun naamaa ja totesi, ettei aaveita voinut vahingoittaa ja että hän tulisi ainaisesti vainoamaan perhettä. Virkkeen päätteeksi hän nauroi jäätävää naurua ja katosi lattian läpi kuin tuhka tuuleen. Vain naurun kaiku jäi jäljelle yläkerran aulaan.


Onneksi jotkut haamut ovat sentään ystävällisempiä kuin Agni. Nämäkin koirat pitävät mieluummin keskenään hauskaa kuin säikyttelevät asukkaista kuoliaiksi.


Aliisa-koira vanheni. Vihdoin on mahdollista erottaa tämä narttu ja hänen pentunsa toisistaan myös ulkonäön avulla...


Samu päätti jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle tunnesyihin vedoten. Hän halusi omaa aikaa käsitelläkseen tapahtunutta ja auttaakseen Lauria selviämään tapahtuneesta.


Laurikin lähti viimein yliopistolle, vaikka koulun aloittaminen olikin venynyt ikävien tapahtumien vuoksi lähes vuodella. Onnea matkaan!

---

Nyt onkin aika taas äänestää seuraavaa perijää Kaupeille. Vaihtoehtoja on äskeisten tapahtumien jälkeen vain viisi, mutta varmasti riittävästi.


Lisa on nautintotavoitteinen nätti tyttö, joka toivoo saavuttavansa ammattimaisen juhlavieraan aseman. Luonnepisteet ovat 10/2/9/10/1 [siistiys, ujous, aktiivisuus, leikkisyys, ikävyys]

---




Leanna on perhetavoitteinen sim ja haluaa saavuttaa koulutusuran huipun. Luonne: 9/3/8/8/7

---




Luka haluaa tietää kaikesta kaiken ja toivoo tulevansa parhaaksi seikkailijaksi kautta aikojen. Luonne: 1/3/10/10/1

---




Lassin toiveissa on saada 6 lapsenlasta ja luonnollisesti hyvä perhe-elämä. Luonnettakin löytyy: 2/3/7/6/8

---




Lauri on perheen nuorin ehdokas, joka on romantiikkasuuntautunut ja haluaa tulla rokkijumalaksi. Luonne: 9/3/2/5/8

16 Comments:

  • At 30/9/07 17:00, Anonymous Anonyymi said…

    Kun lueskelin tarinaa, olin ihan innoissani, kun kerrankin löytyi Lotta-niminen sim! Mutta sitten sekin tietysti kuoli! :D
    Toivottavasti nyt tuo Lisa ei kuole, muuten alkaisin olla huolissani.. (omassa nimessäni kun nuo molemmat nimet ovat)
    Mielenkiintoinen legacy, täytyy jatkaa lukemista jatkossakin.

     
  • At 30/9/07 20:17, Anonymous Anonyymi said…

    Jetsas, ku tuli tää uus osa nopeesti...
    Voiks sitä perijää äänestää tänne? Sit annan ääneni Leannelle, nätti tyttö :)
    Muuten oisin äänestäny Lauria, mut se on niiin pal samun näkönen, etten taida :D

     
  • At 1/10/07 14:17, Anonymous Anonyymi said…

    Täysin erilainen osa kuin aiemmat, ei pahalla tavalla. Surullinen ja pohdiskeleva. Melkein luulin, että joku toinen olisi kirjoittanut sen kuin sinä, vaikka sieltä samaa monivärisyyttä löytyikin.

    Joskus tuntuu kuin korkeammat voimat hankaa onnellisuutta vastaan niin kovaa, että muuhun ei jää enää voimia. Vaikea pysyä pystyssä kun tunteet painaa maahan. Haluasi vaan vajota, kuten simit konsanaan kuollessaan.

    Ehkä joku ohjaakin elämää samalla tavalla kuin me simejä :D Toivottavasti ei kuitenkaan.

    -Kersantti-

    Kyllä kaikki aikanan järjestyy, tapasi entinen poikaystäväni sanoa.

     
  • At 2/10/07 17:58, Anonymous Anonyymi said…

    Äänestän myös Leannea. :)

     
  • At 4/10/07 10:55, Anonymous Anonyymi said…

    Leanna saa multa äänen. ^^

     
  • At 6/10/07 14:40, Anonymous Anonyymi said…

    Jos näitä tänne äänestetään, niin annan ääneni Leannalle siinä tapauksessa :)

     
  • At 6/10/07 14:41, Anonymous Anonyymi said…

    Itse äänestän myös ehdottomasti Leannaa, jos äänet kuuluu tänne antaa.

     
  • At 7/10/07 00:18, Blogger legacykauppi said…

    Jepjep, tänne sitä sai äänestää. Radolassakin pistin pystyyn äänestyksen perijästä, jotta saisin vähän laajemman otannan. Täällä voittaja olisi kyllä ollut aika ylivoimainen, kaikki äänet samalle henkilölle :D Äänestys on siis nyt päättynyt, uutta osaa yritän tehdä mahdollisimman pian jos opiskelut suovat.

    Erityiskiitokset kommentista "vakikommentoijalleni" Kersantille. Elämä tosiaan pistää välillä vähän miettimään asioita...

     
  • At 7/10/07 14:25, Anonymous Anonyymi said…

    Minusta Lassi. Komea poika

     
  • At 7/10/07 16:09, Anonymous Anonyymi said…

    Viitsitkö muuten linkittää tänne sivuillesi mun Legacyn:
    http://legacydiaz.blogspot.com/

    Olisin kiitollinen ;)

     
  • At 9/10/07 01:39, Anonymous Anonyymi said…

    leanna periäksi. :)

     
  • At 14/10/07 17:18, Blogger Mörkö said…

    Tykkään tosi paljon tästä, ihana tarina! :) Perijä-äänestys on varmaan jo päättynyt mutta ite olen/olisin Leannan kannalla.
    Viitsitkö muuten linkittää? :)

     
  • At 1/11/07 15:58, Anonymous Anonyymi said…

    Onko tiedossa milloin suurinpiirtein uusi osa tulee?

     
  • At 5/11/07 16:57, Anonymous Anonyymi said…

    ihana tarina! (olen lukenut vaan ekan osan mutta kommaan nyt tänne... ^^) olet todella hyvä kirjoittaja, olet panostanut jokaiseen kuvatekstiin ja kirjoittanut ne pitkiksi. :) mukavaa että löysin seurattavan arvoisen legacyn! (keskiaikalegacyn lisäksi:D)

     
  • At 6/11/07 16:46, Anonymous Anonyymi said…

    Lisa perijäksi.. Ihana tarina, osaat kirjoittaa hyvin. :)

     
  • At 9/2/09 20:19, Anonymous Anonyymi said…

    Leanna kaunokainen ehdottomasti!

     

Lähetä kommentti

<< Home