Osa 21. Kaksin aina kaunihimpi

Aluksi: Yritän tällä hetkellä selvittää, voinko vaihtaa legacyni toiselle koneelle ja vähemmillä lisäosilla. Jos tämä on mahdollista, pelaaminen nopeutuisi huomattavasti ja kuvat olisivat parempilaatuisia. En kuitenkaan voisi käyttää kaikkia lisäosia, jotka minulla on tälle koneelle asennettuna, joten minun tulisi poiketa säännöistä hieman. Toivottavasti tästä ei ole haittaa. Jos joku tietää toimivan tavan poistaa lisäreitä käytöstä tuhoamatta peliä tai konetta, kertokaa ihmeessä. Modissa olevan AGS:n mahdollisuuksia tutkin tällä hetkellä. Hihkaiskaa, jos olette kys. ohjelmaa joskus kokeilleet!


Pienen perheeseen jätetyn koiran oli aika kasvaa... Tassut näkyvissä...


Ihanaa! Koirasta tuli kuin tulikin emänsä Alphan näköinen. Oikein kaunis otus, mitä nyt kokonaan Alphan kopio. Tälle pitäisi nyt löytää hyvännäköinen sulhanen.


Milja oli opiskellut melko kauan yliopistolla, joten Mariannalla ei ollut vauva-aikaa juuri ollenkaan jäljellä naisen palattua tontille. Kohta sitä pitäisi oppia puhumaan ja kävelemään...


Tällainen - aika virallisen näköinen - lapsi Mariannasta kuoriutui. Nuo hiukset kyllä ihmetyttävät - taas taisi osua ladattuja tällekin lapselle.


Lentoturman jälkipuinti jatkui ja jatkui. Uhrien tunnistamiseen meni kauan aikaa ja informoitavia omaisia oli paljon. Markille ja Miljalle oli kuitenkin jo käynyt selväksi, etteivät kadonneet perheenjäsenet olleet tulossa takaisin.


Uupumus suuresta elämänmuutoksesta sai Miljan syömään huonosti. Tästä seurasi anemiaa ja heikotusta, joskus jopa pyörtymisiä fyysisen rasituksen kanssa yhdistettynä.


Aika ei ollut helppoa Markillekaan. Vaikka erohakemus oli ollut allekirjoitusta vaille valmis, oman lapsen ja pitkäaikaisen elämänkumppanin menettäminen ottivat koville. Mark ei kuitenkaan halunnut Miljan näkevän isänsä surua ja yritti kätkeä sen miten vain pystyi. Yksin ollessaan hän ei kuitenkaan pystynyt pidättelemään kyyneleitä...


Miljan elämä alkoi pikku hiljaa tasoittua, kun elämä pienen sisaren kanssa tuli arkipäiväiseksi. Jo kauan nainen oli silmäillyt kauempaa erästä pitkäaikaista ystäväänsä, Ceciliä (kyllä, nimestä ja ulkonäöstä huolimatta hän on mies).


Ystävyys muuttui pikku hiljaa rakkaudeksi, kun Miljalla oli enemmän aikaa käsissään kuin opiskeluaikana. Cecilkin näytti tykästyneen naiseen jo kovasti. Kemiat synkkasivat hyvin ja heistä tuli hyvin läheisiä.


Sitoutumisen estävänä tekijänä oli Miljan pelko vapauden menettämistä kohtaan - hän oli aina ollut hyvin urasuuntautunut, eikä tiennyt, halusiko vielä hankkia itselleen puolisoa. Tämä ei kuitenkaan estänyt hauskanpitoa ja deittailua - Cecilistä tuli Kauppien talossa usein nähty vieras.


Milja perusti itselleen sekatavaraa myyvän yrityksen. Ammattitaito ei ainakaan nyt menisi hukkaan. Myynti oli aluksi vähän nihkeää, sillä hintoja ei voinut pitää ylettömän korkeina ja ostajien mielialaa oli hankala arvailla - joskus he saattoivat ilman näkyvää syytä käydä sättimään kauppiasta tämän huonosta valikoimasta, kehnosta myynnistä tai karmivasta ulkonäöstä (*köh* henkilökohtaiset ongelmat *köh*).


Suhteellisen hyvin sujuneen pitkän työpäivän jälkeen Milja palasi kotiin hoitamaan Mariannan ja mennäkseen nukkumaan. Hän oli juuri ehtinyt vaihtaa vaatteet, kun heikottava olo iski jälleen. Tämä ei ollut mitenkään tavatonta, sillä Miljan ruokavalio oli yhä vain yksipuolistunut pitkien työpäivien takia. Huolestusta kuitenkin herätti erityisen huono - jopa pakottava - olo.


Marianna-siskon taaperoaika kului nopeasti uusia taitoja opetellessa ja leluilla leikkiessä. Nyt oli kuitenkin aika siirtyä kouluun ja jatkaa leikkejä siellä.


Tattadaa! Ihan hauskan näköinen tyttö Mariannakin on, mitä nyt tässä suu on oudossa asennossa ja silmät näyttävät ylisuurilta. Nenä on kyllä kieltämättä hienon näköinen - suora ja sopivan kokoinen.


Tällä lapsella sitä energiaa piisaa. Koulun ja kavereiden jälkeen tyttö jaksaa vieläpä harrastaa kaikennäköistä. Pianon soittaminen, maalaus, tanssi... Yksi ongelma tässä isässä vain on: kova kyseleminen. Milja ja Mark joutuivat päivittäin setvimään äidin ja veljen kohtaloa lapsen kanssa. Helppoa se ei tietenkään ollut, koska tapahtuneen ajatteleminen sattui edelleen. Mariannan täytyi kuitenkin saada tietää perheestään, jotta voisi ymmärtää, miksi hänellä ei ollut oikeaa äitiä (Miljasta osin oli tullut henkinen äidin korvike), kun muilla koululaisilla sellainen oli.


Niinpä niin... Se siitä sitoutumisongelmasta. Milja oli kuin olikin tullut raskaaksi hyvin pian sen jälkeen, kun oli edennyt Cecilin kanssa ystävyydestä rakkauden puolelle.


Omaa yritystään hän ei kuitenkaan halunnut eikä voinut jättää, joten sinne oli mentävä raskaudesta huolimatta. Viikonloppuisin Marianna sai lähteä mukaan katselemaan touhua ja tapaamaan uusia ihmisiä. Välillä tyttö jopa auttoi myynnissä esittelemällä asiakkaille tuotteita ja siistimällä paikkoja.


Milja päätti kuukausien pohdinnan jälkeen, että hiiteen pelkojen ja ennakkoluulojen kanssa. Tämä tyttö menisi naimisiin, kun kerran Cecil oli osoittautunut hyväksi mieheksi.


Sormukset vaihdettiin kaikessa hiljaisuudessa, ja maistraatissa tehtiin vain tarpeelliset toimenpiteet. Tervetuloa sukuun, Cecil Kauppi!


Mies on siis tämän näköinen. Nuo hiukset eivät ole kovin mairittelevat, mutta muuten genetiikka on osunut kohdilleen. Ai että noita vihreitä silmiä ja suoraa nenää!


Kaupan pitäminen ja Mariannan huoltaminen vetivät Miljan ihan piippuun raskauden loppupuolella. Vaikka Cecil yrittikin auttaa tuoretta vaimoaan askareissa, arki oli väsyttävää. Lopulta Milja ei jaksanut enää, kun jälleen kerran heikotus iski ja nyt lisäksi vielä synnytyspoltot alkoivat. Perheen miesten oli tultava apuun, jotta nainen saisi synnyttää turvallisessa paikassa, eikä jäisi yksin.


Että tämmöistä peliä tässä... Milja synnytti kaksi lasta. Huono oli valinta tiukkaan paikkaan, sanoisinko. Nyt perheessä on kolme nuorta lasta, jotka eivät vielä voi pitää itsestään huolta (ainakaan täydellisesti).


Ensin syntyi ruskeasilmäinen poika, Christer.


Jälkimmäinen lapsi puolestaan oli tyttö ja hänet nimettiin Caroksi.


Cecil auttoi entistä enemmän lasten hoitamisessa, nämähän olivat hänen omia lapsiaan. Töissä käyntiä hän ei kuitenkaan suostunut lopettamaan (eikä kukaan sitä edes pyytänyt), koska hän Miljan tavoin oli kovasti urasuuntautunut. Lapset eivät saaneet hidastaa etenemistä ainakaan kovin merkittävästi.


Cecil oli yhä kokkina ravintolassa, vaikka oikeasti hänen haaveensa olivat suuntautuneet näpistelyä kohti. Uravalinnat huipussaan, sanoisinko. Miljallakin oli nimittäin tavoitteena oppia varastelemaan mestarillisesti.


Työnteolla oli kuitenkin myös varjopuolensa: työajat eivät aina kohdanneet ja yksinäistä aikaa tuli itse kullekin luvattoman paljon. Milja alkoikin siis hakeutua uusiin seuroihin kaveripiirissään. Lapsuudentuttu postinkantaja pääsi helposti naisen suosioon.


Ikävä kyllä suosio ei loppunut vain ystävyyteen, sillä tämä mies oli aikamoinen peluri ja puhuja. Häntä oli helppo uskoa ja hän oli tottunut saamaan kaiken haluamansa.


Milja ei pysähtynyt miettimään ystävänsä aikeita, vaikka nämä veivät heidät jopa petiin asti. Periaatteessa tämän miehen genetiikat ovat ok siihen asti kun tuo nenä ja nuo huulet tulevat kuvioihin...


Aika kului ja Miljan epäilys uudesta raskaudesta heräsi. Mahan pyöristyminen varmisti asian: hän oli taas raskaana. Ilmeisesti ehkäisy oli pettänyt jollain kerralla. Harmittava homma, tämä tietäisi taas taukoa kaupan huoltamisesta.


Mark alkoi vuosien varrella tuntea olonsa väsyneeksi ja jotenkin kankeaksi. Ajan kulumisella tämä selittyi, lähestyihän mies eläkeikää. Hiusraja vetäytyi, mutta muuten piirteet säilyivät kohtuullisen samanlaisina kuin ennen.


Kaksoset hekin vanhenivat, tosin heillä muutokset olivat nopeampia kuin Markilla. Lapset venyivät pityytta kovaa vauhtia ja alkoivat jo tavailla sanoja itsekseen. Vaatekerrat piti jälleen uusia ja ruokavaliota tarkistaa.


Caro on aika hyvän näköinen vielä tässä vaiheessa. Saa tosin nähdä, mitä suulle tapahtuu tulevaisuudessa.


Christerkin näyttää melko lupaavalta pienokaiselta, mutta ilmeisesti hänen poskensa ovat sisaren poskia kapeammat. Harmittavasti miesten huulet tuppaavat katoamaan kasvamisen seurauksena, mutta katsellaan nyt vielä...


Cecilillä oli täysi homma pitää taloutta pystyssä, sillä Milja oli palannut takaisin kaupan tiskin taa ja lisäksi yritti pitää huolta vauvan hyvinvoinnista. Mark puolestaan ei vanhuuden vaivojen takia pystynyt kovin paljoa osallistumaan lasten nostelua vaativiin tekemisiin.


Näinpä kävely- ja pottaopetus jäivät lähinnä Cecilin harteille. Ei sillä, kyllähän mies puuhasta nautti, mutta uraakin olisi voinut ajatella. Jos vaikka näiden lasten kasvettua isommiksi (teineiksi lähinnä) hänenkin urakkansa helpottuisi... Mutta mitenkäs se perheen uusin tulokas, joka ei ole vielä avaraan maailmaan ehtinyt?