Kaupin suku

1.12.07


Osa 19. Poika?



Tämä on tyttö nimeltä Milja, lähes isänsä kopio noilla sinisillä silmillään.


Tytön syntymän jälkeen kihlapari löysi yllättävänkin paljon aikaa toisilleen - johtuen tosin ehkä Markin työttömyydestä ja Lisan vähäisistä työtunneista. Poreallas piti asemansa suosittuna rentoutumispaikkana.


"Kunnollisesta avioliitosta" haaveileva Lisa ehdotti eräänä päivänä Markille häitä. Loppujen lopuksi pari kuitenkin tyytyi tekemään avioliittolupauksensa kotona ilman suurta määrää vieraita. Päälle vedettiin parhaat vaatteet ja maistraatin antamaa lupaa avioitua juhlittiin pienellä porukalla.


Kuhertelukuukautta pari vietti ihan vain kotona - vaikka tokihan pieni Karibian loma olisi mieltä piristänyt, uusi vauva kun vei paljon voimia, kun lastenhoitajaakaan ei yritetty hankkia.


Loman puutteesta huolimatta Lisa onnistui pian tulemaan uudestaan raskaaksi. Tämä ei naista haitannut, sillä hän oli jo pitkään haaveillut lapsesta, omasta pojasta. Todennäköisyydet eivät toki olleet päätä huomaavat, fifty-fifty kummallekin sukupuolelle, mutta aina sai toivoa...


Riiviömäinen Taneli päätti ärsyttää raskaana olevaa Lisaa kaivelemalla lähes päivittäin talon edustan kukkapenkkiä. Ison mahan vuoksi Lisa ei ollut kovin innoissaan juoksemassa, joten hän oli juuri sopiva "uhri" koiran metkuille. Aamun valjetessa Lisa joutui usein toteamaan "Ei taas!" ja usuttamaan Miljaa hoitaneen Markin koiran perään.


Isän harteille jäänyt Milja alkoi olla jo kävelyikää ja näin oli aika viettää hänen ensimmäisiä syntymäpäiviään! Kerrankin Lisa päätti itse raahautua vauvan kehdolle ja tuoda tämän keittiöön, jossa Kaupeilla perinteisesti vietettiin kaikki syntymäpäivät.


Tattadadaa! Tällainen kaunokainen Miljasta paljastui. Uuu noita geenejä! Luonteeltaan hän on sottaisa mutta leikkisä (2/5/7/10/7).


Pikku-Milja joutui viettämään kohtuullisesti aikaa omassa seurassaan, joten koirista tuli varsin hyviä kavereita hänelle. Mark oli hankkinut itselleen töitä ja Lisa taas oli erittäin kiintynyt mahaansa (omaan napaansa?). Taneli ja Milja kuitenkin löysivät yhteisen sävelen ja kirmasivat (no tota...) rinta rinnan pihan nurmella - tyttö tosin vähän väliä kompuroiden, mutta mitä pienistä...


Markille vaimon raskaus ja tyttölapsen hoitaminen oli melkoisen rankkaa. Työhön ei olisi aina jaksanut mennä ja sunnuntaisin mies ottikin tavakseen nukkua puoleen päivään. Jos edes vähän saisi univelkoja takaisin? Toki Milja ei enää valvonut yöllä niin paljon kuin ennen, mutta piti silti usein miestä hereillä.


"Mitä ihm... AUUUUU!" kaikui eräänä päivänä talossa. Lisa lyyhistyi kivun voimasta lattialle, mutta Nousi sitkeästi ylös. Hän alkoi hoiperrella kivun sumentamine silmineen kohti ulko-ovea ja samalla puutarhaa hoitavaa miestään.


Selvisi, että tämä vauva halusi maailmaan hieman ennen laskettua aikaa. Perheen toinen lapsi oli syntymässä!


Seuraava sinisilmäinen ja mustahiuksinen lapsi on syntynyt! Ja se on - Lisan iloksi - poika. Nimekseen pieni nyytti sai Marko.


Raskauden loputtua Lisan oli kuitenkin aika palata töihin - hän oli ollut pois sieltä iät ja ajat lastensa takia. Mark jäi täten isyysvapaalle hoitamaan kahta pienokaistaan. Nyt, kun töistä ei tarvinnut vähään aikaan huolehtia, hän alkoi jo toipua viimeisen vuoden rasituksista. Hän jopa alkoi kirjoittaa novelleja aina vapaa-ajallaan.


Myös koirilla sattui mukava perhetapaus, kun Anja oli kuin olikin tullut kantavaksi ja sai kaksi äärimmäisen suloista pentua hoivattavakseen. Nyt tosin pitäisi pitää huoli, etteivät vauvat pääsisi liian lähelle schipperke-nartun pesää - pennulliset nartut kun osaavat olla aika kipakoita puolustaessaan jälkikasvuaan.


Kumpikin pentu oli musta - taitavat siis tulla emäänsä. Urospentu nimettiin Artuksi ja narttua kutsutaan Anniksi. Melkoisia vipeltäjiä nämä ovat. Mutta miksi ihmeessä koiranpennut syntyvät aina yläkerrassa, jolloin ne eivät omin avuin pääse alas eivätkä ulos? Kumma juttu, koska joka ikinen kerta käy näin - ja yleensä synnytyspaikkakin on lähes sama.


Kotielämään tottunut Mark päätti lomansa kunniaksi uudistaa tyylinsä: hiukset saivat vähän erilaisen mallin vaikka väri pysyikin samana. Lävistys, parransänki ja kulmakarvojen hienoinen muotoilu saivat ihmeitä aikaan: miestä tuskin enää tunnisti samaksi!


Tämän näköisenä kyllä kehtaisi lähteä kaupungille - jos siis aika riittäisi turhanpäiväiseen notkumiseen yökerhoissa tai keilahalleilla.


Markin päivät alkoivat helpottua entisestään, kun Miljan oli aika saavuttaa kouluikä.


Kesän jälkeen tytön olisi määrä mennä kouluun, joka oli muuten sama kuin Lisan ja aika monen muunkin esivanhemman. Vauhdikkaasti laajenevassa kaupungissa ei ollut väkimäärään verrattuna vieläkään kovin montaa koulua. Lukioistakin alkoi olla pula ja yliopisto oli yli 50 kilometrin päässä isommassa taajamassa.


Miljan profiili on varsin mukavan näköinen...


Vaikka jatkuvaa kiirettä perheellä ei enää olekaan, aikaa jää kovin vähän millekään "ylimääräiselle". Kotiruoan kokkaaminen on harmittavasti yksi näistä karsituista asioista. Pakastettua yliopiston pizzaa mussutetaan tässä taloudessa ihan luvattoman paljon - onneksi sitä ei kuitenkaan tarjota Miljalle kovin usein (Markohan nyt ei pizzaa söisi muutenkaan). Vanhemmat sen sijaan yrittävät säästää aikaa lämmittämällä aterian nopeasti mikrossa.


Vaikka Lisa ei olekaan hullaantunut tyttärestään, isä silti yrittää pitää yhtä esikoisensa kanssa. Leikkihetkiä on tosin nykyään vähenevissä määrin, koska jo kesällä Milja on löytänyt uusia ystäviä ja viettää aikaa muuallakin kuin kotona.


Iloisia hetkiä vietetään, kun Markon on määrä aloittaa kävelyopettelu ja puhuminen. Äiti kantaa lapsensa ilosta puhkuen kakun luo - näitä synttäreitä pitää juhlistaa!


Tällainen on Marko, nyt hänen piirteensä näkee jo varsin mukavasti. Söpö poika, ei voi muuta sanoa. Luonnettakin löytyy melko sopivasti (4/5/2/10/8).


Koirilla pyyhki varsin hyvin: pennut vipelsivät omia teitään, mutteivät edelleenkään uskaltautuneet portaita alas. Taneli sen sijaan tunsi kaipaavansa välillä rauhaa kahdelta "mustalta paholaiselta", kuten muutama perheenjäsen pentuja kutsui. Uroskoiran vanhat luut kun eivät enää vertyneet riittävän villiin menoon pentujen kanssa touhutessa.


Ei ollut mikään yllätys, että rakkaan koiravanhuksen kuolema koitti pian. Jäljelle jääneet eläintoverit kunnioittivat ystävänsä muistoa ulvomalla yhdessä pihalla.


Lisa yritti piristää itseään ja koiria adoptoimalla kauniin Alphan perheeseen. Oli jo aikakin! Tuo söpöläinen on piirittänyt tonttia jo sukupolvien - köh, siis vuosien - ajan. Taitaapa käydä niin, että pennuista Arttu saa jäädä, jotta tälle nartulle saadaan pentuja.


Voi Tauno, Tauno, isotteletko sinä muka? Ei kai Alpha nyt NOIN pelottava ja iso ole? Käyttäydyhän nyt!


Koulun vihdoin alettua Milja aloitti ystävänsä Niinan kannustamana maalaamisen. Kerhoa pidettiin koulun jälkeen iltapäiväkerhossa, mutta tottahan taitoa piti hioa myös kotona. Toden totta tytöstä alkoi kehittyä varsin taitava.


Markon syntymäpäiviä vietettiin tänä vuonna kakutta, mutta perheen iloa tämä ei vähentänyt. Milja tunsi kuitenkin kateuden piston, kun tajusi, että veljen synttäreille koko perhe oli tullut kokoon ja vielä muutama kuokkavieraskin oli uskaltautunut mukaan (siis kuka ihme tuo nainen on?).


Marko ei huomannut sisarensa pahaa tuulta vaan aloitti lapsuutensa ryminällä: koulussa hänet opittiin pian tuntemaan pilailijana ja opettajien keskuudessa hän sai jopa lisänimen kiusanhenki.


Kotona Marko vietti aikansa hieman hillitymmin, vaikka lemmikit ja Milja saivatkin välillä tuntea pojan pilailuhalun nahoissaan. Ties mitä ansaviritelmiä löytyi ympäri taloa ja lattiat tulvivat säännöllisin väliajoin Markon huumorintajun vuoksi. Lisaa pilat vain naurattivat ja vaikka Mark päällepäin paheksuikin tempauksia, sisällä hän ilmiselvästi myhäili. Milja ei ollut yhtä myötämielinen - lähinnä koska hän joutui pilojen uhriksi eikä saanut nauraa vierestä.


Koiranpennut täyttivät vihdoin vuoden ja siirtyivät pentuvaiheesta murrosiän kautta aikuisiksi koiriksi.


Talossa ei ollut ikävä kyllä tilaa kovin monelle koiralle, joten ennakkoaavistusten mukaisesti Anni joutui muuttamaan adoptiokeskukseen siksi aikaa, että uusi, rakastava koti löytyisi.


Mark ja Lisa elivät loistavaa aikaa. Rakkautta riitti ja työ sekä lapset pitivät mielen virkeänä. Puutarhanhoito, kirjoittaminen ja elokuvaharrastus täyttivät vapaa-ajan tyhjät aukot. Oi autuutta.


Miljalla ei pyyhkinyt ihan yhtä hyvin. Kavereiden kanssa vietetty aika vei suuren osan päivästä ja kotona tyttö yleensä hakeutui omaan seuraansa ja kuntoili tai luki kirjoja. Ketään ei näyttänyt huolestuttavan tytön vetäytyminen muiden seurasta.


Osasyynä tähän oli Lisa, jonka takaraivossa kummittelivat yhä Lilly-äidin varoittavat sanat "liian monista lapsista, raskaudenjälkeisestä masennuksesta ja loppumattomista vaippavuorista ja kiukuttelevista teinitytöistä". Kovasti perhe näköjään voikin vaikuttaa oman ajatusmaailman luomiseen.


Lisa sätti usein tytärtään muualla vietetyistä illoista, passiivisuudesta ja ties mistä muusta. Hän ei kuitenkaan itse muuttanut käyttäytymistään kotona, vaan antoi Miljan jäädä yksin.


Äidin sanat satuttivat nuorta tyttöä, joka ei voinut käsittää miksi Lisa ei pitänyt hänestä yhtä paljon kuin Markosta. Poikahan oli jo nuorena pahemman luokan huligaani. Pystyikö "väärään sukupuoleen" syntyminen todella aiheuttamaan tällaista?


Ilmeisesti sukupuoli vaikutti melko paljon, Milja joutui jälleen kerran toteamaan, kun Marko ylpeänä esitteli syyslukukauden todistustaan äidille. "Katso, katso! Vain yksi vitonen. Eikö mennytkin hyvin?" Lisa hymyili pojalleen, ja Milja tunsi kyynelten muodostuvan silmiinsä. Pian ovi kävi ja tyttö oli taas lähtenyt omille teilleen.


Milja kuitenkin ymmärsi, ettei vika ollut Markossa. Niinä harvoina hetkinä, kun kumpikin oli talossa eikä Milja ollut omissa oloissaan, sisarukset pelasivat pelejä ja katsoivat televisiota keskenään.


Milja istuu television eteen ja huokaa. "Mitäköhän tästä oikein tulee..."

Niin, mitähän... Tarina jatkuu seuraavassa osassa.


5 Comments:

  • At 1/12/07 20:13, Anonymous Anonyymi said…

    jee! Vihdoin uus osa! Ihunan pitkä ja hyvä jakso jälleen.
    Uutta putkeen vaan :D

     
  • At 1/12/07 20:18, Anonymous Anonyymi said…

    Tämä on kyllä mukavaa luettavaa aina, hyvin kirjoitettu ja sopivasti vauhtia :) Myös omaa legacyani saa käydä kommentoimassa, http://montgomery.vuodatus.net

     
  • At 4/12/07 08:23, Anonymous Anonyymi said…

    Tosi kiva legacy :)
    Käy katsomassa omaani
    http://lcfalck.blogspot.com/

     
  • At 7/12/07 17:28, Anonymous Anonyymi said…

    En pian keksi enää mitään uutta sanottavaa :D Tää on vaan niin hyvä.

    -Kersantti-

     
  • At 17/12/07 15:49, Blogger crivere said…

    Oon seurannu tätä, hyvä legacy! :)
    Itte kans laitoon jonkulaasta legacya, mutta kaikkia kuvia ei löydy eli tarina on huonoa -_-

     

Lähetä kommentti

<< Home