Tiedote


Tilanne on nyt sellainen, että joululomalta kotiin palailtuani onnistuin jollain oudolla keinolla tuhoamaan C-aseman (kaikki tiedostot poistuivat), ja samalla myös pelini perusosa ja tallennukset lähtivät. Onneksi minulla oli kuitenkin D-asemalla varmuuskopio pelistä, jonka avulla sain legacysukuni uudestaan kulkemaan. Noin sukupolvi tuli takapakkia, mutta pelasin Niklaksen lapsuuden ja yliopistoajan mahdollisimman tarkasti samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla (ja tietysti sääntöjä noudattaen). Jatkan tarinaani siitä, mihin jäätiin osassa 7, kunhan saan aikaa kirjoittaa uuden osan (vanha olisi ollut melkein julkaisuvalmiina). Toivottavasti "pieni" päivityskatko ei haittaa. Minulla kesti vähän aikaa pelata sukuni sopivaan kohtaan, mikä tietysti lisää normaaliin päivitystahtiin noin viikon.

Lisäksi päivityskatkoja on luvassa keväällä muun muassa sen takia, että kirjoitan nyt ylioppilaaksi, ja kolme näinkin tärkeää koetta vaativat oman aikansa. Lisäksi suunnitteilla on lyhyt ulkomaanmatka ja haku yliopistoihin ja / tai ammattikorkeaan. Huhtikuussa uskoisin pahimman kiireen olevan ohi. Silloin pääsen taas normaaliin tapaan Kauppien suvun pariin.


P.S. Joku taisi toivoa sukupuuta myös Kaupeille. Olen sellaista nyt väkerrellyt, ja julkaisen sen luultavasti seuraavan osan jälkeen (jotta spoilaantumista ei tapahtuisi). :)

Osa 7. Rakkaus roihuaa





Kaupin kotitalon leppoisa elämä häiriintyi eräänä päivänä Nuutin vilpillisyyden vuoksi: hän oli töissä ollessaan antanut työnantajilleen valheellista tietoa SimCityn eliittijoukosta, ja menetti tämän vuoksi työnsä.


Adan oli aika pitkältä tuntuneen aikuisuuden jälkeen saavuttaa eläkeikä, joskaan hänellä ei ollut aikomustakaan käyttää tätä etua: ensin olisi saavutettava elämäntoive eli rikollisneron työ.


Nyt vanhuksena Ada päätti kuitenkin ottaa itselleen hieman aikuistuneemman tyylin. Kaunis hän oli ikääntymisestään huolimatta.


Talossa tapahtui paljon Niinan ja Niklaksen ollessa teinejä: monen monta ylennystä, alennusta ja potkuja. Myöskään kuolemalta ei voinut välttyä: Takun oli aika jättää Kaupin perhe ja lähteä viikatemiehen mukaan.


Sama kohtalo kävi myös Paljetille, joka kuoli vain muutama tunti Takun jälkeen.


Vanheneminenhan tunnetusti vie lähemmäs kuolemaa: tämä fakta ei kuitenkaan Nuuttia näyttänyt harmittavan hänen saavuttaessaan vanhuusiän ilot ja huolet. Ryppyjä Nuutille tuli yllättäen Adaa enemmän. Voi geenejä, voi geenejä...


Niinasta oli ajan mittaan tullut hyvinkin etevä biljardin pelaaja. Ksylofonin soittaminen biljardipallolla ei ollutkaan enää mahdottomalta kuulostava ajatus. Taitojensa ansiosta hänelle lupailtiin yliopiston suunnalta muhkeaa stipendiä ja sehän Niinalle kelpasi.


Vähiin rahoihin ei ollut missään tapauksessa tyytyminen. Niina oli kuullut, että myös alienhyökkäyksestä saisi yliopistoon rahaa, ja päätti oleskella ulkona mahdollisimman paljon öiseen aikaan. Lopulta tähtien tiirailu tuotti tulosta ja Niina pääsi muutamaksi tunniksi alienkummajaisten kyytiin. Maahan palattuaan hän ei tosin muistanut matkaltaan juuri mitään. Stipendejä tyttö sai kerättyä yhteensä 9750$.


Niklas jäi vielä kotiin Niinan muuttaessa yliopiston kampukselle: hänkin halusi saada avaruusmatkailuapurahan. Taitojaan hän yhä kehitteli, vaikka hän olikin jo saanut niistä kaikista stipendit. Kodin kuuraus ei ollut maailman hohdokkainta hommaa, mutta Ada oli luvannut pojalleen pientä palkkaa kotitöistä.


Ada sai vihdoin viimein tarvittavan ylennyksen rikollisneroksi: nyt hän voisi pitää keräämänsä vapaapäivät ja oleskella kotona.


Niklas lähti yliopistoon viime tingassa: vain yhtä päivää vaille aikuisena. Hän ei ollut saanut haluamaansa alienstipendiä, mutta ei onneksi lannistunut siitä. Koulutus oli kuitenkin jo pitkään ollut pojan toiveissa, eikä yksi vastoinkäyminen saanut maailmaa kaataa.


Suvun kantaäidillä Inkalla taisi olla jotain Adaa vastaan, sillä aina tilaisuuden tullen hän säikytteli talon asukkaita. Teuvolla näytti olevan sama buumi päällä: hän vaani onnettomia simejä aina näiden sängyissä.


Vanhuus ei toki tarkoita sitä, että pitäisi jäädä makailemaan sänkyyn ja katsella televisiota päivät pitkät. Sen sai myös talon hissi tuntea... Ihme ja kumma myös Nuutti oli melko iloinen yksiavioisessa suhteessaan - romantiikan nälkäisenä hänen olisi voinut uskoa tekevän syrjähyppyjä ties kuinka usein.


Yliopistolla Niklas kutsui heti valitsemansa tulevan puolison, Ringan, kylään ja alkoi pehmitellä tätä suhdetta varten.


Simit näyttävätkin lähentyvän silmissä. Sanotaan, että ystävyyspohjalta suhde kehittyy rakkaudeksi yllättävänkin nopeasti. Niin kävi ainakin tässä tapauksessa.


Niklas taisi olla hieman liian huumaantunut Ringan kauneudesta, sillä välillä käytöstavatkin unohtuivat. "Niklas hei, silmäni ovat hieman ylempänä kuin minne sinä nyt katsot..." huomautti Ringa eräänä iltana rakkaalleen.


Jostain syystä Ilmatar Kinnunen oli jäänyt taloon muhimaan, eikä suostunut millään lähtemään ennen valmistumista. Eräänä yönä hän säikähti pahanpäiväisesti, kun tummiin pukeutuneet simit tulivat ja laittoivat hänet käsirautoihin. Loppujen lopuksi selvisi, että Ilmatar oli huomaamattaan tutustunut useaan salaseuralaiseen ja oli nyt itsekin jäsen.


Hieman oudon näköinen Ilmatar ilahtui kovasti mahdollisuudesta käyttää kasvojen kohotinta, ja kokeilikin sitä heti ensimmäisenä iltanaan salaseuran tiloissa.


Aamulla osakunnalle palatessaan hän näytti tältä. Nooh, on tuo nyt parempi kuin se edellinen ulkonäkö.


Niklas oli kovasti rakastunut Ringaan, eikä malttanut olla kutsumatta tätä kylään säännöllisesti. Ikävä kyllä tällä kertaa Lehtori Castren - joka siis rakastuu jokaiseen tapaamaansa simiin - sattui paikalle ja suuttui pahasti Ringalle. Mies väitti, että Ringa olisi pettänyt häntä ja läpsäytti naista avokämmenellä kasvoihin.


Ringa oli tapauksesta hyvin järkyttynyt, eikä edes päästänyt Niklasta lohduttamaan.


Niklas järkyttyi välikohtauksesta myös, ja suuttui pahasti Lehtorille. "Kuulehan ukko, minun kullalleni EI ruttuilla! Ymmärrätkö?" hän huusi päin toisen miehen naamaa. Onneksi yliopiston opettaja tajusi olla haastamatta lisää riitaa ja lähti tontilta hyvin vikkelään. Niklaksen ja Ringan välit olivat kuitenkin pahasti tulehtuneet, ja tarvittiin monta soittoa, että nainen edes suostui puhumaan Niklas-raukalle.


Opiskelu osasi välillä olla hyvinkin rankkaa ja stressaavaa, joten kunnon meditointituokiot kerran päivällä tekivät poikaa. Erityisesti nyt, kun Ilmatarkin oli jo valmistunut, omaa rauhaa oli helppo saada. Meditointia ei siis ollut häiritsemässä kukaan.


Niklaksen opinnot olivat jo loppusuoralla, mikä tarkoitti, että asuntolaa vahtimaan tarvittiin joku. Tälläkin kertaa ”se joku” päätyi olemaan nainen, Taru Marjamaa nimeltään.


Niklas piti kampuksella vielä pienimuotoiset valmistujaisjuhlat. Laudaturin todistuksella kelpasi ylpeillä, sillä sen eteen oli nähty paljon vaivaa. Myös Kauppien kotitalossa odottavat vanhemmat olivat suunniltaan onnesta kuullessaan poikansa upean todistuksen.


Tältä näyttää Niklas aikuisena. Ylähuulen koko hieman harmittaa, mutta onneksi Ringa on enemmän kuin kaunis. Saapa nähdä, millaisia lapsia seuraava sukupolvi tuo tullessaan.


Tervetuloa kotiin, Niklas! Pitkä odotus on päättynyt ja uran luominen sekä vanhemmuus saa nyt alkaa. Onnea matkaan!


Kommentoikaahan pikaisesti tätäkin osaa, jos sen olette lukeneet. Muusani nimittäin elää palautteella, ja on viime aikoina ollut hieman nälkiintynyt ;) Kaikenlaisia kommentteja otan vastaan, joten kertokaa vain rohkeasti, jos tarinassa mättää jokin asia. Olisi myös mukava tietää moniko tarinaa suunnilleen lukee. Kiitokset kaikille lukijoille, ja hyvää uutta vuotta 2007!