Osa 17. Epätoivo




Viime aikoina tontin haamut olivat käyneet yhä vain aktiivisemmiksi - tietyt kummitukset tosin näyttäytyivät lähes joka yö ja toisista ei näkynyt häivähdystäkään... Reiko oli alkanut aktivoitua kummittelun suhteen, vaikkei edelleenkään ollut yhtä pelottava (ja ärsyttävä) kuin sähköiskukuoleman kokenut Agni.


Näinpä ei ollut yllätys, että jonkun oli pian aika törmätä haamuihin. Yleensä ne vain partioivat makuuhuoneiden välillä ja herättivät nukkujat kymmenen minuutin välein. Tällä kertaa joku oli kuitenkin harhautunut alakertaan - ja valinnut uhrikseen Lillyn.


Kuolema hiipi pian paikalle, samoin kuin perheen herkkäaistiset koirat, jotka pystyivät haistamaan kuoleman tulon. Suhteellisen onnellisen elämän saanut Lilly ei varmaan ollut tyytyväinen poismenotapaansa - mutta toisaaltahan sitä sanotaan, että silloin pitää lopettaa, kun on onnellinen. Lilly ei edes yrittänyt taistella sydänkohtausta vastaan, vaan lyyhistyi maahan hiljaa ja odotti...


Pian sydän pysähtyi ja Lillyn oli aika siirtyä itsekin kummitusten joukkoon.


Yläkerrassa Lauri oli juuri painumassa pehkuihin, kun Lilly säikäytettiin. Poika kuitenkin päätti ensin käydä juomassa lasillisen vettä keittiössä - muttei koskaan päässyt sinne asti. Pojan kauhunhuuto herätti muutkin talon asukkaat. Ambulanssi soitettiin heti paikalle, mutta Lillyn hyväksi ei voitu tehdä enää mitään. Voi Lauri-parkaa, ei varmaan ole helppoa kokea tällaista ja vielä noin nuorella iällä.


Talossa ei paljoa nukuttu seuraavina öinä. Samu oli täysin murtunut menetyksestään, ja hänellä oli vaikeuksia suoriutua jokapäiväisistä tehtävistä kuten syömisestä ja nukkumisesta. Itku tuli helposti, eikä mies edes jaksanut peitellä suruaan.


Perheen pienimmät - Lotta ja Touno - eivät kovin paljoa tapahtuneesta ymmärtäneet, mutta tiesivät kuitenkin jonkin muuttuneen. Perheen ilmapiiri oli erilainen kuin ennen ja vanhemmat jäsenet olivat vaisuja. Enää ei riemuisa haukku kuulunut aamulla posteljoonin kulkiessa talon ohi.


Laurille tapahtuneen hyväksyminen oli erittäin vaikeaa ja jossittelu sai valtaa: "Entä jos olisin mennyt alas aikaisemmin?" "Entä jos olisin heti soittanut hätänumeroon?" Entä jos, entä jos...


Aika kuitenkin kului normaaliin tahtiin ja Lauri huomasi pian täyttäneensä 13 vuotta. Koulun vaihtuminen ja muutamien teini-ikäisten juonittelu poikaa vastaan saivat tämän kovettamaan ulkokuorensa: enää tunteita ei näytettäisi niin avoimesti.


Lauri vetäytyikin usein yksinäisyyteen esimerkiksi puutarhan rauhaan. Puille puhuminen oli helpompaa ja turvallisempaa kuin muille ihmisille kertominen. Ne eivät nauraisi päin naamaa muutaman kyyneleen vuoksi, eivätkä kertoisi asioita eteenpäin.


Vaikka elämä olikin hankalaa, lasten hoitamista ei saanut unohtaa. Erityisesti pieni Lotta kaipasi huoltamista, joten Samu kyllä teki kaiken tarvittavan. Enempään ei tällä hetkellä ollut energiaa...


Välillä perheen isä vetäytyi poikansa avoin omaan rauhaansa, luki lehtiä ja katsoi elokuvia. Joskus oli hyvä vain unohtaa, kuka oli ja mitä maailmassa tapahtui. Elämä olisi muuten käynyt kovin raskaaksi.


Lottakin täytti vuosia onneksi aika pian. Ihan näppärä tämäkin lapsi (mitäpä muutakaan näistä voi sanoa?).


Koirapuolella oli myös vanhenemisen aika: Taunosta kasvoi nuori, komea uroskoira, joka näyttää ihan emältään.


Lauri päätti yrittää lopettaa eristyneisyytensä ja otti suuren askeleen luottamukseen pyytämällä itselleen sokkotreffiseuraa. Vaikka ujoudessa ei ole mitään pahaa, on kuitenkin hyvä, että Laurikin pystyy taas edes vähäisesti luottamaan toisiin ja puhumaan asioista. Tunteiden patoaminen voi tehdä toisesta vahvan hetkeksi, mutta ikuisesti kaikkea ei voi kuitenkaan piilottaa - eikä tarvitsekaan.


Alpha-koiravanhuksen päivät kävivät vähiin kesän kuluessa ja eräänä elokuisena päivänä elämää ei voinut enää pitkittää: tämänkin koiran täytyi lähteä Kuoleman mukaan.


Lauri oli jo kuukauden päivät lörpötellyt yliopistoon menemisestä, pianhan hänkin seuraisi vanhempia sisaruksiaan. Lotta ei halunnut jäädä kaikesta huvista paitsi, joten hän tahtoi jo kasvaa teiniksi, jotta pystyisi itsekin suunnittelemaan tulevaisuuttaan.


Hiusten laiton ja meikkauksen jälkeen Lotta näytti varsin kauniilta nuorelta - ei sillä, etteikö hän olisi ollut jo aikaisemmin kaunis. Vain Adalta periytyneen näköinen (o.O) nenä häiritsi kokonaisuutta.


Voi Agni, ole kiltti ja jätä perhe rauhaan! "EN IKINÄ!" kuului vihainen, sähkön sihinän säestämä vastaus.


No voi saamari sentään. Näköjään asukkaiden herättäminen kesken yöunien on sekin aika tehokas tapa tappaa joku. Kun unettaa, ei pysty tyydyttämään muita tarpeita ja pian kuoleekin nälkään.


Näinpä Lotan oli vuoro poistua maan päältä - ainakin elävänä olentona.


Ja näinpä siinä kävi: Lotallakin taisi olla tekemättömiä asioita elämässään (ehkäpä se yliopistoon meneminen). Eteenpäin ei voinut siirtyä, joten näin tyttö jäi kummittelemaan hänkin.


Samu oli - kuten arvata saattaa - täysin murrettu. Vaimon ja tyttären menettäminen saman vuoden aikana ei ole helppoa. Kunhan nyt mies ei itse menisi kuolemaan...


Samu peitti surunsa kuitenkin vihalla. Hän alkoi huutaa Agni-haamulle, että tämän tulisi jättää perhe rauhaan tai muuten jotain pahaa tapahtuisi. Agni puolestaan nauroi päin Samun naamaa ja totesi, ettei aaveita voinut vahingoittaa ja että hän tulisi ainaisesti vainoamaan perhettä. Virkkeen päätteeksi hän nauroi jäätävää naurua ja katosi lattian läpi kuin tuhka tuuleen. Vain naurun kaiku jäi jäljelle yläkerran aulaan.


Onneksi jotkut haamut ovat sentään ystävällisempiä kuin Agni. Nämäkin koirat pitävät mieluummin keskenään hauskaa kuin säikyttelevät asukkaista kuoliaiksi.


Aliisa-koira vanheni. Vihdoin on mahdollista erottaa tämä narttu ja hänen pentunsa toisistaan myös ulkonäön avulla...


Samu päätti jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle tunnesyihin vedoten. Hän halusi omaa aikaa käsitelläkseen tapahtunutta ja auttaakseen Lauria selviämään tapahtuneesta.


Laurikin lähti viimein yliopistolle, vaikka koulun aloittaminen olikin venynyt ikävien tapahtumien vuoksi lähes vuodella. Onnea matkaan!

---

Nyt onkin aika taas äänestää seuraavaa perijää Kaupeille. Vaihtoehtoja on äskeisten tapahtumien jälkeen vain viisi, mutta varmasti riittävästi.


Lisa on nautintotavoitteinen nätti tyttö, joka toivoo saavuttavansa ammattimaisen juhlavieraan aseman. Luonnepisteet ovat 10/2/9/10/1 [siistiys, ujous, aktiivisuus, leikkisyys, ikävyys]

---




Leanna on perhetavoitteinen sim ja haluaa saavuttaa koulutusuran huipun. Luonne: 9/3/8/8/7

---




Luka haluaa tietää kaikesta kaiken ja toivoo tulevansa parhaaksi seikkailijaksi kautta aikojen. Luonne: 1/3/10/10/1

---




Lassin toiveissa on saada 6 lapsenlasta ja luonnollisesti hyvä perhe-elämä. Luonnettakin löytyy: 2/3/7/6/8

---




Lauri on perheen nuorin ehdokas, joka on romantiikkasuuntautunut ja haluaa tulla rokkijumalaksi. Luonne: 9/3/2/5/8

Osa 16. Selviytyminen, toipuminen... unohtaminen?




Viime jakson lopussa Kauppien perhe eli erikoisia ja surullisia aikoja, kun vampyyri Andreas kuoli Leannan "avustuksella" päivänvaloon lähes perheen edessä.


Jos kuolemantapaus oli muulle perheelle raskas, eivät he kuitenkaan tienneet, kuinka pahalta nuoresta Leannasta tuntui. Syyllisyydentunto oli sietämätön, eivätkä edes kuolemaan perehtyneet psykologit (joiden luo Samu vei tytön) osanneet kunnolla auttaa. Kuinka sitä nyt voi auttaa toista pääsemään yli huonosta olosta, kun kyseinen henkilö oli selvästi osasyynä tapahtuneeseen?

Andreakseen erittäin läheisen suhteen luonut koira Himputti sai tarpeekseen perheestä ja lähti yön pimeinä tunteina omille teilleen. Poliisille soitettiin, mutta pannattomana usein kulkenutta koiraa ei uskottu enää löytyvän.


Lassi oli itse erityisen pettynyt isosiskoonsa ja ajoi omaa agendaansa: hän halusi näyttää olevansa kunnollinen kansalainen. Vaikka hänestä oli yhdessä yössä tullut muiden suissa "murhaajan sukulainen", hän ei itse tahtonut seurata siskonsa polkua. Tämä päättäväisyys ajoi pojan lukemaan, opiskelemaan ja kuntoilemaan hullun lailla. Talvikaan ei estänyt pientä sisupunttia rehkimästä. Ei, vaikka suu oli täynnä lunta ja lapasettomat sormet sinersivät kylmyydestä treenisessioiden jälkeen.


Lisa, joka oli jo koulussa luonut oman maineensa, ei muuttunut silminnähtävästi kovin erilaiseksi Andreaksen tapauksen jälkeen. Koulutyöt tosin tuntuivat maistuvan tytölle entistäkin paremmin, kun hän lukittautui huoneeseensa tuntikausiksi lähes joka ilta. Ilmeisesti tämäkin tyttö oli hyvin järkyttynyt, mutta ei halunnut näyttää huonoa oloaan muille perheenjäsenille.


Lisa ja Lassi eivät olleet ainoita, jotka rehkivät entistä kovemmin. Illat venyivät myös perheen vanhemmilla pitkiksi, ja sänkyyn päädyttiin yleensä tunteja eri aikoihin. Yhteistä kuherteluaikaa ei tahtonut oikein enää löytyä, vaikka työpaikoilla oltiinkin ymmärtäväisiä asian suhteen. Työntekijöille oltiin nimittäin valmiit myöntämään lomaa tunnesyihin perustuen.


Ajanpuutteesta huolimatta Lilly ja Samu saivat jollain ilveellä uuden lapsen aluilleen. Ajoitushan ei olisi voinut olla huonompi - ottaen huomioon perheen hajanaisen ja surumielisen tilan - mutta lapsi päätettiin kuitenkin pitää. Kai tilanne nyt edes vähän paranisi vajaassa yhdeksässä kuukaudessa?


Jostain syystä viime aikoina Kauppien tontilla oli pyörinyt tämän näköinen koira. Kulkukoiralta se ei ihan vaikuttanut, muttei kyllä kesyltäkään. Hyväkuntoinen narttu tykkäsi pyöriä niin eläinten kuin ihmistenkin ympärillä ja loi yllättävän nopeita suhteita perheen jäseniin.


Vihdoin koitti aika, jolloin Lisan oli määrä matkata kohti uusia haasteita ja yliopistomaailmaa. Onnea vain uuteen elämään sitten...


Myös kaksoset lähestyvät vääjäämättä uutta elämänvaihetta, nimittäin yläasteelle siirtymistä. Viimeisiä hetkiä lapsuuden maailmassa viedään...


Pakkohan se on myöntää, että vaikka lapsuus on ihanaa aikaa, on sitä myös nuoruus ja teini-ikä. Haasteita tulee lisää ja vastuutakin on enemmän kuin ennen. Yläasteen jälkeen on ensimmäinen valinnan paikka: jatkaako koulu-uraa vai mennäkö suoraan töihin? Leannasta kehittyi opettamisesta ja perheen perustamisesta kiinnostunut nuori nainen ja Luka taas alkoi innostua seikkailu-uran mahdollisuuksista ja uuden tiedon keräämisestä ja oppimisesta.


Iloisia aikoja elettiin myös, kun Himputti-koira päätti palata kotiin. Talossa tosin kävi melkoinen kuhina, sillä aiemmin esitelty hyväkuntoinen kulkukoira oli lähes jäänyt asumaan taloon. Taustalla näkyy myös pentuvaiheesta ulos kasvanut Aliisa.


Nukkumaankin se jäi talon autotalliin. Varsin sitkas tapaus, jos saan sanoa. Koira ei tainnut puoleen viikkoon edes käydä poissa tontilta.


Ihan kuin nurkkiin pesimään jäänyt koira ei olisi ollut tarpeeksi, oli uuden lapsen aika tulla maailmaan. Synnytyksen hetkillä Lilly kirosi miehensä maasta taivaisiin uuden lapsen takia, mutta kivun laannuttua taas kiitteli avusta ja oli lähes oma itsensä. Mitä nyt kipakkuutta oli tullut taas hitunen lisää. Kai se lasten saaminen sitten saattaa kasvattaa luonnetta.


Ruskeasilmäinen "kokobrune" poika sai nimekseen Lauri. Tässä vaiheessa vanhempien mielikuvitus L-kirjaimella alkavien pojannimien kanssa alkoi jo ehtyä. Vielä pärjätään hetken aikaa...


Tyyliään viilannut Leanna halusi elämäänsä jännitystä - ja samalla pysyvyyttä mahdollisesti seurustelun merkeissä - ja pyysi itselleen sokkotreffiseuraa. "Minun ikäiseni poika... ehkä vihreät silmät," luetteli Leanna ennustajaeukolle.


Tällä kertaa ennustaja näytti antaneen periksi ja Leannan pihiydestä huolimatta päätti toteuttaa muutaman tytön toiveista. Ihan hauskan näköinen tyyppi tuo on, joskin vaatetuksesta minulle tuli heti mieleen Tylypahka. Mutta eihän velhoja tässä kaupungissa ole... eihän?


Perheen nuorin jäsen päätti järkyttää Kauppeja kasvamalla nopeasti taaperoksi. Vanhemmat olisivat kyllä mielellään pitäneet lapsen vauvana vielä jonkin aikaa, sillä kävelyopetukseen ja muihin ikävaiheen askareisiin kuluu ihmeen paljon aikaa. Siinä suhteessa jopa vauvan itkuparkuvaihe on helpompaa ainakin työssäkäyville vanhemmille. Onneksi Lauri osoittautui hyvin siistiksi ja mukavaksi persoonaksi. Leikkisyyttäkin löytyy sopivasti, vaikka poika onkin piirun verran turhan laiska.


Kasvun aikaa vietti myös Lassi, jonka oli vuoro venähtää alakoululaisesta teini-ikäiseksi.


Tylsistyneen näköinen poika otti syntymäpäivänsä vastaan rauhallisesti. Mitä sitä turhaan mesoamaan, joka vuosihan sitä taas pitää muistaa kirjoittaa ikänsä eri tavalla. Lassista kasvoi (kammoamansa isosiskon tavoin) suurperheen haluava teini. Hän sai yhtäkkiä päähänsä, että kuusi lapsenlasta voisi olla unelmien täyttymys: jos itse ei halua niin montaa lasta, niin ainahan sitä voi suostutella omat lapsensa suurperheideaan... (Huhhui, mikä juonittelija. Kirj. huom.)


Lassilla oli kova meno päällä niin koulu- kuin ihmissuhderintamalla. Jos poika ei kirjoittanut esseitä tietokoneellaan, etsi hän uusia tuttavuuksia netin välityksellä. Vanhemmat eivät oikein pitäneet tietokoneella asuvan poikansa asenteesta, mutta päättivät antaa hänen olla. Ehkä yöroikkuminen koneella vähenisi ajan kanssa?


Yliopistoa varten piti toki harjoittaa taitojaan. Harvinaislaatuisesti Lassi hyväksyi tanssipartnerikseen Leannan. Luka oli liian kiireinen omissa puuhissaan ja Lisa oli jo muuttanut pois kotoa, joten ketäpä muita jäi jäljelle?


Pian myös Lukan oli aika lähteä yliopistoon. Kaksi vuotta lukiota käynyt poika suoritti oppinsa nopeammin kuin samanikäinen siskonsa, joten hän pääsi muuttamaan pois ensin.


Ei kai nyt TAAS? Vieläkö se Lilly on hedelmällisessä iässäkin vielä? Minä kun luulin vanhuuden kohta koittavan... Eli kuten kuvasta näkyy, perheen vanhempien naispuolisko on jälleen kerran raskaana.


Onneksi toisaalla tapahtuu myös kehitystä, sillä Lauri eteni lepsuusvaiheeseen. Enää ei menisi kauaa siihen, että tämäkin poika olisi valmis muuttamaan kotoa.


Nopea muodonmuutos oli vuorossa ja tässä on tulos. Mukavan näköinen se tämäkin poika on. Noihin ruskeisiin silmiin alkaa tosin pikku hiljaa kyllästyä.


Paluun tehnyt vanha Himputti vietti itse rauhallista aikaa. Ikävä kyllä koiran aika alkoi jäädä vähiin.


Niinpä Himputin olikin aika lähteä maankamaralta viikatemiehen mukaan. Harmi kyllä, nätti koirahan tuo oli.


Uutena tilalle tuli sitten soopelin värinen mittelspitz-uros nimeltä Taneli. Eihän sitä perhettä kannata jättää "koiravajaukselliseksi". Tasapainon pitäisi säilyä. Tässähän on ehkä Aliisalle sulhasehdokas.


Ainakin yhteiselo lähti mukavasti käyntiin. Taneli on sen verran sosiaalinen muiden eläinten kanssa, että ongelmaa ei sopeutumisessa pitäisi olla.


Uutta jäsentä perheeseen odoteltiin jo malttamattomana - tosin tällä kertaa simrintamalla. Lillyn synnytys käynnistyi hieman etuajassa, muttei kuitenkaan vaarallisen aikaisin. Muuten lapsen syntyminen sujui rauhallisesti ja kohtuullisessa ajassa.


Tämäkin vauva oli tälle sukupolvelle ominaisesti ruskeasilmäinen ja lisäksi ruskeahiuksinen. Ihonväri on hieman muita lapsia tummempi. Tyttö nimettiin erään rakkaan ystävän mukaan Lotaksi.


Tämänkertainen kesä tuntui olevan hyvin ukkospainotteinen. Myrskyjä oli harva se päivä ja aina välillä ne aiheuttivat tuhoa. Ensin Lillyyn iski salama, ja seuraavaksi kärsivät talon luontokappaleet.


Puut kärysivät tontilla lähes säännöllisesti, yleensä vieläpä yöllä. Luonnonnäytelmää oli mahtavaa katsella, joskin perhe pysyi yleensä visusti sisätiloissa.


Pelkkä sade ei estänyt kuitenkaan puutarhanhoitoa. Kovasti etenkin Lilly ja Samu viettivätkin aikaa puutarhassaan. Ei siis ole mikään ihme, että myös Samun syntymäpäivät vietettiin puiden suojissa.


Hyvin säilynyt vanhus hänestä tuli, jos saan sanoa. Tosin värjätyillä hiuksilla on varmaan melkoinen vaikutus olemukseen...


Lukion vihdoin suorittanut Leanna haki hänkin vihdoin yliopistolle, tämä tyttö opettajainkoulutukseen. Sisäänpääsy ei ollut ilmiselvää, mutta hyvin sitä kuitenkin selvittiin.


Lassi läksi kodistaan myös melko pian, tosin hän lähti ammattikorkeakoululle teknilliselle linjalle. Ehkä sieltä löytyisi mukava omalta tuntuva ala?


Pikkuisesta Lotta-vauvasta kuoriutui näppärän näköinen pikku napittaja. Tyttö on mukavan siisti, ulospäin suuntautunut ja aktiivinen, joskaan ihmisten kanssa toimeentuleminen ei ole ihan samaa luokkaa.


Jostain syystä perheen vilinän väheneminen kuitenkin häiritsi nuorinta jäsentä. Hymy ei ollut kauhean herkässä, koska tutun turvallisia isosisaria ei paljoa talossa näkynyt näin opiskelujen alettua.


Lillyn tuli aika seurata miehensä jälkiä ikääntymisen suhteen. Naisen vartalossa tapahtui hieman enemmän muuntumista kuin Samulla, mutta kaunis se Lillykin yhä on.


Pienoinen muodonmuutos Lillylle paljasti, että nuoruuden kauneus on yhä tallella, sanoivat muut mitä tahansa. Nainenhan ihan hehkuu itsetietoisuutta ja iloa!


Lilly alkoi vanhuudessaan hakea yhä enemmän sisältöä elämälleen lapsistaan ja "lapsenkorvikkeistaan" eli eläimistä. Aina ei kuitenkaan ollut hyväksi, että hoidettavat olivat niin pieniä ja matalalla. Kumartelu ei tehnyt vanhalle selälle hyvää.


Kaikesta särystä huolimatta Lilly ei ollut aikeissa jättää lemmikkienkään hoitoa muiden vastuulle. Liian rakkaitahan ne olivat siihen, ettei niiden kanssa enää peuhaisi.


Voihan Lauri sentään, kun olet niin komea... Myös lapsilta (tai tarkemmin lapselta) sai apua eläinten huoltamiseen kyykistelyä vaativissa toiminnoissa. Eläinrakkaaksi kasvanut Lauri oli onnesta soikeana, kun sai ruokkia eläimet tai kouluttaa niitä. Onnellinen poika teki myös kouluhommansa kunnialla ja sai palkkioksi viettää paljon vapaa-aikaa esimerkiksi televisiota katsellen ja kavereita tavaten.


Uutta perheenjäsentä ei ihan heti odotettu eläinpuolelta, mutta Aliisa ja Taneli olivat näköjään pistäneet töpinäksi ja niinpä narttu kantoi jo pentuja. Synnytyksen odottelussa koirilla ei onneksi kestä kovin kauan.


Valkea urospentu Tauno sai heti kostean tervetulotoivotuksen emältään ja muutkin perheenjäsenet olivat iloisia pienestä pallerosta.


Lottakin viihtyi uuden tulokkaan kanssa hyvin. Kumpikaan ei ollut vielä ihan kommunikointiasteella kaltaistensa kanssa, mutta yhdessä vietetty aika oli sitäkin rikkaampaa ja rakkaampaa...

Ettehän unohda jättää puumerkkiänne kommentteihin? ;)