Osa 14. Talo täyttyy askelista, elämä on kuolemista...

Otin itselleni oikeuden muuttaa hieman otsikossa käytettyä laulunpätkää.

Viime jakson ajan tutkailimme Samun ja hänen kavereidensa yliopistoelämää ja uusien tuttavuuksien syntymistä. Loppujen lopuksi sekä Samu että Lilly valmistuivat erinomaisin arvosanoin ja kumpikin palasi kotikyläänsä - Samu suvun taloon ja Lilly alivuokralaiseksi sukulaiselleen.


Kauaa Samu ei jaksanut kotona kärvistellä ilman Lillyaan vaan kutsui tämän kylään. Kevytmielisen keskustelun lomassa mies lipsautti Lillylle muuttopyynnön. Naisella kesti hetki käsitellä pyyntö, mutta pian hänen ilmeensä kirkastui ja Lilly siirtyi lähemmäs Samua ja suuteli häntä hellästi. "Totta kai minä muutan tänne, jos sinä ja isäpuolesi niin haluatte." Lillylla ei ollut kovin paljon omaisuutta, stereot ja muutama huonekalu olivat ainoat tavarat. Muutto siis tapahtui nopeasti ja vaivattomasti.


Häät järjestettiin pian muuton jälkeen, heti kun puku ja pappi oli löydetty. Samu pukeutui vanhaan valkoiseen pukuun, jossa hän oletti jonkun esi-isistään menneen naimisiin. Häihin ei kutsuttu ketään ylimääräistä, lähinnä yleisönä oli perheen koiria (Andreas oli töissä myöhään yöhön asti). Intiimi tunnelma sopi parille paremmin kuin hyvin, sillä he eivät halunneet pitää melua tapahtuneesta. Heidän elämänsähän tässä oli kyseessä, ei toki naapurin Liisan.


Seremonian päätyttyä Lilly ja Samu siirtyivät koivukujalle tanssimaan. Ilta pimeni kauniisti, yöstä tulisi kuulas. Mustansinisellä taivaalla näkyi jo muutama tähti ja planeettojen sekä kuun hehku valaisivat maisemaa. Talven vuoksi pihalla oli kylmä, mutta hääpukuinen Lilly ei siitä välittänyt, vaan hivuttautui lähemmäs Samua ja kuiski mitään tarkoittamattomia lauseita tämän korvaan.


"Kulta, en voi uskoa, kuinka onnelliseksi tämä hetki tekee minut..." "Tiedän tunteen." Usean hiljaisen minuutin jälkeen Lilly sanoi hiljaisella äänellä: "Minä rakastan sinua niin kovasti." Samu halasi vaimoaan entistä tiukemmin ennen kuin päästi irti ja lähti johdattamaan tätä taloa kohti. "Mennään sisälle, sinä olet varmaan ihan jäässä," hän totesi. "Ei, en minä ole," kuului vastaus.


Kevään ensimerkit alkoivat näkyä, kun talon terassilla oleva poreamme suli hetkellisesti jäästä. Se sai heti käyttöä, sillä kumpikaan vastanaineista ei ollut vielä hankkinut töitä ja aikaa siis riitti kaikkeen puuhailuun. Perusteellisen pesun ja veden vaihdon jälkeen altaaseen pulahti kaksi henkilöä, jotka heti painautuivat tiiviisti toisiinsa kiinni: eihän maaliskuinen ilma nyt kauhean lämmintäkään vielä ollut. Pitkän aikaa Lilly ja Samu vain katselivat maisemaa, uusia perustoilleen nousevia taloja ja vanhoja hylättyjä heinälatoja. Kaupunki oli laajentumassa myös Kauppien talon suuntaan, joskaan ei kovin nopeasti maan kalliin hinnan vuoksi. Rakennuslupia oli kuitenkin edeltävänä vuonna myönnetty enemmän kuin aikaisemmin. Laajalti asumaton metsä- ja peltoalue oli saanut useita uusia asukkaita viime vuosina.


Lilly ja Samu päättelivät, ettei sunnuntaina kovin moni rakennusmies olisi töissä. Täytyihän mahdollisuudesta ottaa kaikki irti... Nuoret aikuiset kokivat ensimmäisen kertansa yllättävän avaralla paikalla. Onneksi Andreas sentään oli (taas) töissä. Ehkäisyä ei käytetty, sillä Lilly oli todennut hieman aikaisemmin olevansa valmis perustamaan perheen heti häiden jälkeen, eikä Samu ollut pistänyt vastaan. Toivottavasti kovin kauaa ei kuluisi ennen kuin talossa olisi uusia taapertajia.


Välillä kevään kylmyys yllätti kaikki. Vielä kasvimaata ei pystyisi hoitamaan ja muutenkin pihan siistinä pitäminen vei voimia - ja ruumiinlämpöä. Eräänä iltana Samu tuli sisälle kylmissään ja kovin sinertävänä. Hän oli saanut lieviä paleltumia, mutta onneksi lyhyen lääkärireissun jälkeen hän pääsi kotiin parantelemaan itseään. Lilly ja yllättäen myös vanhukseksi kasvanut Andreas pitivät huolta miehestä. Kaakaota kannettiin yläkerran makuuhuoneeseen tiuhaan tahtiin ja vilttejä tuotiin lisää tarpeen vaatiessa.


Pingviini ehti kyläillä Kaupeilla vielä ennen muuttouintia takaisin Etelänavalle. Kovasti taisi pikku-pingullakin olla nälkä, kun se noin seinälle laitettua kalaa tavoitteli. Lillyn kävi sääliksi poloista ja hän antoi pingviinille jääkaapista tuoreempaa syötävää. Pian yksi perheen koirista kuitenkin säikytti vierailijan pois. "Nähdään taas ensi talvena!" huhuili Lilly linnun perään.


Lilly oli kuin olikin tullut raskaaksi parin ensimmäisestä kerrasta. Yllättäväähän se oli - yleensä juuri vauvakuumeiset simit eivät millään onnistu tässä. Lilly ei paljoa tahtia hidastanut raskauden takia: koiria leikitettiin ahkerasti ja pihaa kunnostettiin kesää varten. Töitäkin hän oli hakenut kaupungintalolta, mutta kokemuksen puute vaikeutti työnsaantimahdollisuuksia. Ehkä sitten esikoisen synnyttyä voisi lähettää lisää hakemuksia...


Puutarhakin oli pikku hiljaa heräämässä henkiin talven jälkeen. Puut olivat kuitenkin yhä kylmiä ja niiden vesivarat olivat käyneet vähiin. Samu kuitenkin päätteli puhumisen auttavan ja viettikin pitkiä pätkiä päivittäin keskustellen henkeviä melko hiljaisten puiden kanssa.


Kaikki päivät eivät sujuneet ikävä kyllä suunnitellun mukaisesti. Koiravanhus Jill oli juuri tullut töistä kotiin ylennyksen kera, kun viikatemiehen uhkaava hahmo ilmestyi paikalle ja alkoi lähestyä narttua. Ihan huomaamatta koira oli vanhentunut jo siihen ikään, jossa elimistö alkaa pettää.


Jill itse vaikutti kuitenkin olevan valmis jättämään Kauppien talon. Ehkä sen lonkkia kolotti jo liiankin kanssa hyvästä hoidosta huolimatta. Tyynesti se odotti, kun viikatemies soitti puhelunsa ja kirjasi koiran iän, sukupuolen, värin ja tassujen koon listaansa. Muut paikalle sattuneet perheenjäsenet olivat järkyttyneitä, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Jill haudattiin talon takapihalla sijaitsevalle hautausmaalle sukulaistensa joukkoon. Taas yksi hauta lisä... :(


Onneksi Lilly ei joutunut todistamaan surunäytelmää, vaan oli ihan omissa ajatuksissaan. Kuultuaan uutiset hän suuntasi nyyhkien puutarhaa kohti. Jillistä oli tullut Lillylle rakas, ja nyt se oli jo poissa! Puutarhassa hän kuitenkin saisi rauhassa käsitellä tunteitaan yksin. Ison mahansa kanssa hän istahti vaivalloisesti kurkkupenkin viereen ja antoi kyynelten tulla.


Surun kyyneleet vaihtuivat kuitenkin pian tuskan kyyneleiksi, kun Lilly tunsi alavatsassaan outoa polttavaa tunnetta. Kipu ei mennyt ohi, vaikka nainen yritti maata hetken aikaa. Sitten hän tajusi: synnytys oli alkanut! Lilly päästi pitkän kiljaisun, josta oli erotettavissa Samun nimi. Tämä hälytti talon asukkaat paikalle. Tyylikkäästi Lilly synnytti kasvihuoneessa, onneksi sentään puhtaiden lakanoiden päällä.


Samun epätietoinen ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän yritti kaikin tavoin helpottaa vaimonsa oloa. Välillä hänen kasvonsa olivat huolta täynnä ja välillä kiukkuiset - Samu suuttui itselleen, koska ei oikein osannut tehdä mitään auttaakseen Lillya. Andreas oli onneksi kokeneempi lapsiasioissa ja auttoi parhaansa mukaan.


Kymmenen varvasta ja kymmenen sormea sillä oli ja pestynä ihan nättikin... Terve tyttövauva sai nimekseen Lisa Kauppi. Ruskeat suuret silmät höystettynä ruskeilla kulmakarvoilla saivat kaikki talon asukkaat ihastumaan uuteen tulokkaaseen. Lisa olikin varsin edustava kuudennen sukupolven ensimmäinen lapsi.


Lilly oli synnytyksen jäljiltä väsynyt ja todella nälkäinen, joten heti kun vauva oli saatu puhtaaksi ja tarkistettua, hän suuntasi jääkaapille ja veti sieltä valmiiksi tekemänsä lihapulla-annoksen. Edes pöydällä ollut vanha ja haiseva lautasellinen ei saanut naista voimaan pahoin: tällä hetkellä hän halusi vain syödä ja rientää nukkumaan. Miehet kyllä herättäisivät hänet, jos Lisalla olisi jokin hätänä.


Muutamassa kuukaudessa Lilly oli aika hyvin päässyt eroon liioista kolotuksista ja väsymyksestä. Hän päätti tällöin yrittää ystävystyä synnytyksessä auttaneen Andreaksen kanssa hieman paremmin. Kaksikko viihtyikin hyvin keskenään, vaikka aina juteltavaa ei ollut paljoa. Andreaksen suosikkikertomuksia olivat edellisen sukupolven lasten toilailut, mukaan luettuna tietysti myös Samu. Aina välillä Lilly ja Andreas kohtasivatkin punertuneet, nolot kasvot, kun eivät olleet huomanneet Samun läsnäoloa.


Yllättävän pian ensimmäisen raskauden jälkeen vauvakuume palasi sekä Lillylle että Samulle. Keskustelun jälkeen sovittiin, että jos raskaaksi tultaisiin, niin siitä oltaisiin onnellisia - jos taas ei, niin sitten odotettaisiin. "Sänkyilystä" tuli kuitenkin taas avioparin lempiharrastus. Toinen yhtä mukava asia oli myöhään nukkuminen viikonloppuisin. Harmi vain juuri hankitut työt hieman haittasivat sitä: Lilly oli saanut paikan kaupunginvaltuustosta ja Samu totutteli nuorten lasten oikukkaisiin mieliin opettamalla ala-asteella äidinkieltä sekä elämänkatsomustietoa.


Tässä perheessä ei ainakaan jaksettu turhia kainostella! Perheenjäsenet kokoontuivat aamupalalle lähes aina alusvaatteisillaan. Mitä sitä turhaan vaatteita vaihtamaankaan? Onneksi kaikkien aikuisten työajat olivat enemmän tai vähemmän päivän aikana, joten yhteinen aamupala oli mahdollinen. Myös Lisalle löytyi aina vapaalla oleva hoitaja, niitä kamalia lapsenvahteja ei onneksi tarvinnut käyttää!


Kaikki perheenjäsenet osallistuivat kodin töihin tasapuolisesti: kaikki (jopa Andreas) pitivät huolta vauvan vaippojen puhtaudesta ja jokainen myös hoiti puutarhaa oman kykenemisensä mukaan. Samu ja Lilly olivat jälkimmäisen asian kanssa vahvimmilla, olivathan he saaneet paljon harjoitusta jo osakunnassa!


Andreakselle jäivätkin usein talon vempainten hajoamiseen liittyvät asiat. Hissi oli ottanut tavakseen rikkoontua harva se päivä. Ei se tainnut edes olla enää turvallinen, mutta onneksi myös portaita pitkin pääsi yläkertaan. Harmi vain koirat aina valloittivat porrastasanteet niin, ettei niistä päässyt kulkemaan. Niinpä oli välttämätöntä kerta toisensa jälkeen korjata romahtanut hissi. Vaan eikö olisi fiksumpaa jo ostaa uusi? "Mitä sitä turhaan uutta ostamaan, kun vanhakin vielä toimii - satunnaisesti?" vastusti Andreas. Mahtaako pihiys nostaa päätään, vai mikä tässä nyt on kyseessä?


Hyvin hoidetusta puutarhasta haluttiin toki myös saada kunnioitusta. Niinpä puutarhakerhon edustaja Tove sai kutsun tontille. Arviointi meni hyvin, mutta ilmeisesti koriste-esineitä ei ollut tarpeeksi: perhe pääsi kerhoon sisään, muttei saanut toivomuskaivoa itselleen. No, seuraavalla kerralla sitten paremmin...


Kovin kauaa ei ehtinyt kulua siitä, kun Lilly ja Samu olivat sopineet yrittävänsä hankkia toisen lapsen: vaivattoman alkuraskauden paljasti vain kuukautisten poisjäänti. Pahoinvointia ja selkäkipuja ei ollut nimeksikään! Lilly oli tietysti asiasta onnellinen, hän oli nimittäin kuullut, että aina raskaudet eivät olleet mitään herkkua. Lisäksi oli aina jännitettävä eläisikö sikiö riittävän kauan nähdäkseen päivänvalon: muutama hänen tuntemansa naisparka oli kärsinyt keskenmenon, eikä se ollut varsinkaan psyykkisesti helppoa. Onneksi tämä raskaus kuitenkin eteni ilman hankaluuksia...


Pöytäkeskustelutkin muuttuivat enemmän aikaa vastaaviksi: Lisa-vauvalle ja tulevalle lapselle tulisi pian hankkia leluja ja ties mitä tavaraa! "Jotain, mitä ne eivät voi syödä," valisti Lilly. Samun huoleksi jäi vaippojen ja lelujen ostaminen: Lilly vaivoin enää mahtui ratin taakse. Onneksi hän sentään pääsi mukaan reissuille, eikä ollut ihan kahlittuna puutarha-askareisiin.


Samu vietti aikaansa paisti huolehtien vaimostaan, myös kouluttaen perheen koiria. Luoksetulo, tassun antaminen ja kuolleeksi tekeytyminen oli nopeasti opittu. Erityisesti Hans nautti koulutustuokioista, Himputista kun ei aina ollut oikein leikkikaveriksi...


Harvinaisen voimakkaat ja usein esiintyvät ukkoset olivat yleisiä tänä keväänä. Valehtelematta joka päivä oli ainakin yksi ukkonen, ja useimmiten salamat iskivät juuri Kauppien pihaan. What are the odds? o.O


KABOOM! Taas pihan hautausmaa saa kyytiä. Onneksi perheen asukkaat olivat ottaneet opikseen Lillylle sattuneesta onnettomuudesta ja pysyttelivät visusti sisätiloissa ukkosen jyllätessä. Eihän sitä muutenkaan kaatosateella aina huvita lähetä ulos.


Lisan oli aika vanhentua taaperoksi ja isomahainen äiti sai kunnian viedä tyttärensä kakulle. Muut perheenjäsenet kokoontuivat pöydän ympärille juhlistamaan tapahtumaa.


Lisasta kasvoi lähes ällistyttävän kaunis pikkulapsi! Tuo nenä, nuo huulet, isot silmät! Hiusmalli vain vähän onnistuu hämäämään: taasko perheen tyttölapsi peri erikoisemmat hiukset? Jännittyneinä saamme odotella sitä, minkä värisiksi ne muuttuvat ajan kuluessa. Onko Lisa brunette ollenkaan?


Luonteeltaan Lisa ei ole ihan yhtä täydellinen kuin ulkonäkönsä puolesta: siistiyttä, reippautta ja leikkisyyttä piisaa vaikka muille jakaa, mutta toisaalta tyttö on äärimmäisen ujo ja mariseva. Ujoutta ei kyllä tässä iässä vielä huomaa, Lisa kun yleensä hymyilee kuin aurinko kaikille vastaantulijoille.


Lilly otti vastuulleen suuren osan Lisan opettamisesta: äitiyslomalle jäätyään hänellä nyt vain sattui olemaan hurjasti vapaa-aikaa eikä juuri mitään tekemistä. Onneksi (tai Lillyn harmiksi) tyttö oli nopea oppimaan: pottaopiskelu vei vain pari kertaa ja käveleminenkin sujui melkein kuin itsestään. "Tuosta tytöstä tulee varmasti presidentti tai jotain," mietti Samu hiljaa katsellessaan vaimonsa ja tyttärensä toimia.


Sudet ovat näköjään lapsien mukana palanneet. Liekö ne haistavat Lisan ja aistivat jopa syntymättömän lapsen. Samu kuitenkin päätteli, ettei pikku susista ole mitään haittaa (-.-) ja leikkikin mielellään sellaisen kanssa. Tämä nimenomainen johtajasusi tuntui viihtyvän normaalia pidempään tontilla: normaalisti sudet nimittäin poistuvat parin tunnin jälkeen. Tämä yksilö sen sijaan päätti roikkua perheen kannoissa aamuun asti - siis varmaan melkein puoli päivää!


Toisenkin hellijän se ehti löytää itselleen, sillä Samu meni nukkumaan, jotta jaksaisi aamulla lähteä töihin. Niinpä musta tulokas hurmasi seuraavaksi Lillyn ja kerjäsi tältä rapsutuksia.


Loppujen lopuksi (Samun jo lähdettyä) Lillykin meni nukkumaan: koko yön valvominen ei ollut kovin kannattava idea varsinkaan raskaana olevalle. Niinpä tämä utelias johtajasusi pomppasi samalle sängylle ja tavallaan valloitti itselleen paikan perheestä! Eivät kai villieläimet yleensä NÄIN sosiaalisia ole? Vasta monta tuntia nukkuvaa Lillya katseltuaan susi päätti poistua tontilta. No, tervetuloa takaisin sitten joskus... kai...


Päivemmällä herättyään Lilly tunsi yhä olonsa hyvin väsyneeksi. Niinpä hän istahti tuolille lepäämään makuuhuoneen seinän taa - sen pidemmälle hän ei jaksanut yhdellä kertaa kulkea. Alati kasvava maha alkoi olla jo melkoinen rasite ja Lilly oli myös huomannut syövänsä kuin hevonen - tai enemmänkin kuin hevonen - tämän raskauden aikana. Kuinkakohan paljon painoa olisikaan tällä kertaa pudotettavana synnytyksen jälkeen?


Kauaa Lillyn ei onneksi enää tarvinnut kärvistellä kurjan olonsa kanssa. Synnytys käynnistyi pian ja nainen sai vastauksen siihen, miksi hän oli tuntenut itsensä niin erikoiseksi viime aikoina.


Kotona tapahtuneen synnytyksen tulos oli terve poika. Ihme kyllä supistukset eivät ottaneet millään loppuakseen ja järkytyksekseen Lilly tajusi kantaneensa tietämättään kaksosia! Tässä siis on vauva numero yksi...


... ja tässä vauva numero kaksi. Ensimmäiseksi syntynyt poika, Luka, oli ruskeasilmäinen blondi, kun taas jälkimmäinen lapsi oli tyttö ja sai nimekseen Leanna. Tyttövauva oli isosiskonsa tavoin brunette (tai niin voisi olettaa) ja hänelläkin oli ruskeat silmät.


Ja taas sitä mennään. Kolmekaan lasta ei näytä hidastavan Samun ja Lillyn menoa. Kuinka ihmeen monta lasta he oikein haluavat perheeseen? Ilmeisesti hyvin monta.


Nyt, kun perheessä oli jopa kaksi vauvaa, Lisalle ei riittänytkään yhtä paljon aikaa kuin ennen. Niinpä tyttö korvasi vanhempien hellyydenosoitusten puutteen koirilla: kumpikin talon lemmikeistä sai paljon huomiota pikkutytöltä, eivätkä ne kyllä näyttäneet pistävän asiaa pahakseen.


Ilmeisesti edes kolme lasta ei ollut tarpeeksi hellittelyyn. Perheeseen adoptoitiin kadulta tämän näköinen narttukoira, jonka nimi oli mielikuvituksellisesti Alpha (noin 50% koirista - sekä uroksista että nartuista - on ruotsinkielisessä pelissä nimeltään Alpha). Jos uusi tulokas ja Himputti suostuvat pariutumaan, on mielenkiintoista nähdä, millaisia pentuja syntyy tästä yhdistelmästä... Aika erilaiset koirat kun ovat kyseessä.


Aika kului yllättävän nopeasti. Eräänä kesäisenä iltana oli triplasynttäreiden vuoro: sekä kaksoset että Lisa täyttäisivät vuosia. Mutta millaisia lapsia heistä oikein tulisi, sen saatte nähdä seuraavassa jaksossa!

Jakson myötä sekä minä että Kaupit jäämme kesälomalle. Matkustan tapani mukaan taas Etelä-Suomeen mökkeilemään ja sukulaisia tapaamaan. Konettani en pysty sinne raahaamaan, joten seuraava osa tulee vasta, kun olen taas kotiutunut. Ainakin heinäkuun ajan siis pidän lomaa tästä hommasta. Kommentoittehan kuitenkin ahkerasti, jotta lomailunkin jälkeen minulla riittää puhtia kirjoittaa! Minttusuklaan makuista kesälomaa kaikille! :)

Osa 13. Ylioppineet yliopistolla

Viime jaksossa perheen "rakenne" muuttui moneenkin kertaan ja Samu ehti jo suunnata nenänsä yliopistoa kohti.


Samu näyttää olevan varsiin mukiinmenevän näköinen myös nuorena aikuisena. Pelkäsin ylähuulen katoavan olemattomiin, mutta onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Näppärän näköinen opiskelija kieltämättä.


Myös Anssi päätti pakata laukkunsa ja suunnata yliopistolle: tuo tukka ei kyllä tee yhtään kunniaa pojalle. Otsa näyttää kohtuuttoman korkealta ja tietysti huomio keskittyy liikaa siihen.


Myös Samun teini-iän tyttökaveri ilmestyi yliopiston kampukselle, ei hullumman näköinen sim tämäkään. Silmät näyttävät tässä kuvassa aika pieniltä, ehkä ne ovat sirrillään tai jotain.


Pikaisen muodonmuutoksen jälkeen Lilly näytti jo paremmalta - ei ihme, että Samun ja Lillyn suhde oli kestänyt koko teini-iän ajan. Kovasti se ulkonäkö tuntuu vaikuttavan varhaisessa teini-iässä. Nyt Lillykin oli jo aloittamassa opiskelijaelämää ja saisi varmasti puolet yliopiston pojista peräänsä...

Myöhemmin yliopistolle saapumisen iltana tämä kävi toteen: Lilly sai heti peräänsä samassa asuntolassa asuvan Anssin. Aika ajattelematonta kyllä ottaen huomioon, että Samu rakasti jo Lillya. Riitahan siitä kehkeytyi ja nyrkit puhuivat puolin ja toisin. Lopulta Samu hyökkäsi jopa tyttöystäväänsä vastaan väittäen tätä pettäjäksi. Tosiasiassa Anssi oli tehnyt aloitteen ja suudellut vastentahtoista Lillya.


Päästäkseen eroon asuntolan ahdistavasta ilmapiiristä Samu muutti perheen osakuntataloon. Paljoa paikka ei ole vuosien varrella muuttunut: edes toista vessaa ei ole vieläkään kalustettu. Ehkä kohta olisi aika tehdä asialle jotain?


Jonkin aikaa mietittyään tilannetta Samu päätti soittaa vanhaan asuntolaansa ja pyytää anteeksi Lillylta. Kiukunpurkaus oli ollut turhan voimakas ja vihan väistyttyä Samu näki tapahtuman ihan uudessa valossa: syy taisi sittenkin olla enemmän veljen kuin Lillyn. Puhelimessa Samu puhui tytölle ja pyyteli kovasti anteeksi käytöstään. Muutaman kerran hän jo ehti kutsua Lillyn osakuntatalolle kylään, mutta tyttö ei ollut vielä valmis näkemään häntä.


Lopulta viha hellitti kummankin osapuolen kanssa ja osakuntataloa ylläpitänyt tyttökin sai tutustua Lillyyn. Joskus heillä taisi olla turhankin hauskaa ulkona yhdessä, sillä Lilly sai eräällä kerralla melkein paleltumia - iho ainakin alkoi jo sinertää.


Yhdessä tuumin Samu ja Caroline päättivät, että Lilly olisi hyvä lisä osakuntaan. Hänen pitäisi kuitenkin tehdä töitä kutsun eteen, ja niinpä Lilly päätyikin kirjoittamaan raportteja ja esseitä usein yömyöhälle asti. Kevyttä se ei ollut, varsinkaan omien opintojen rinnalla, mutta loppujen lopuksi osakuntaan pääseminen olisi varmasti palkitsevaa...


Pitkän anteeksipyytelyputken jälkeen Samun ja Lillyn suhde alkoi parantua ja kehittyä. Ensimmäinen iso riita oli takana, ja jos tästä selvittäisiin, niin miksei sitten muustakin? Samu ja Lilly päättivät kuitenkin kehittää suhdetta rauhalliseen tahtiin, jotta kummankin luottamus toiseen osapuoleen säilyisi. Samanlaista aiheetonta pettämissyyttelyä vältettäisiin kaikin tavoin.


Loppujen lopuksi kaikki osapuolet olivat samaa mieltä Lillyn muuttamisesta osakuntaan ja niinpä hänet kutsuttiin eräänä päivänä mukaan touhuun. Mikäs siinä elellessä, kun kampukselta sai hakea ilmaista pizzaa ja välillä sohviakin, jos vanha näytti menevän huonoon kuntoon.


Kaikkea sitä... Carloinella oli ilmeisesti kovat suunnitelmat arvosanoilleen - tai sitten hän muuten vain nautti ihmisten läheisestä seurasta. Tässä tytön käsittelyssä on oma teatteritieteen professori.


Samu ja Lilly alkoivat hekin lämmitä toisilleen netistä enemmän. Pieni flirtti siellä täällä piti suhteen vireänä, vaikkakin yhä melko säädyllisenä.


Suuri yllätys odotti Lillya, kun Samu eräänä aamuna pyysi hänet talon taakse. Ylimääräisiä silmäpareja ei tarvittu todistamaan sitä, kun poika polvistui tyttöystävänsä eteen ja pyysi tätä kihloihin. Lilly suostui, vaikka miettikin aluksi, oliko suhteen eteneminen turhan nopeaa. Perhetavoitteisina kumpikin osapuoli oli varmasti kuitenkin tyytyväinen ratkaisuun: häät tosin saisivat odottaa opiskelujen loppumista.


Päivä ei näyttänyt päättyvän ihan yhtä hyvin kuin se oli alkanut. Juuri, kun Samu oli kömpimässä sänkyyn, tummiin pukeutuneet miehet ajoivat tummalla autolla pihaan ja kytkivät Samun käsirautoihin. Mitä pahaa hän oli muka tehnyt? Ei kai ainakaan mitään rikollista? Vai oliko toisten esseiden viimeisteleminen laitonta? Lopulta kuitenkin selvisi, että Samua oli tultu hakemaan salakuntaan liittymistä varten. Helpotus oli melkoinen, ja saipa poika uusia ystäviäkin salakunnasta. Ehkä joku heistä jopa suistuisi tuleville lapsille puolisoksi (tokihan ei saa mennä asioiden edelle)?


Opiskelut sujuivat pieniä notkahduksia lukuun ottamatta erittäin hyvin. Jopa epäonnistuneiden tenttien jälkeen hymy jaksoi palata kasvoille, kun näki oman rakkaan odottavan osakunnassa. Pienet ihmissuhdekonfliktit toki jarruttivat välillä opiskelun intoa, mutta onneksi suurimman osan ajasta talon asukkaat elivät sovussa ja toistensa ystävinä.


Ruokapöydässä käytiin lähes joka ilta enemmän tai vähemmän henkeviä keskusteluja. Erityisen suosittu aihe oli tulevaisuus: Kauppien kotitaloon muuttaminen, lemmikit, mahdolliset häät ja tietysti tuleva ammatti. Lilly oli erityisen kiinnostunut sisustamisesta ja sisustusarkkitehtuurista. Ehkä hän joskus stailaisi kotitalon? Toisaalta Lillylla oli myös tarkat suunnitelmat perhekoon suhteen: jokunen lapsi olisi ok, mutta missään nimessä niitä ei saisi olla liikaa. Samua tämä ajatusmalli hämäsi vähän, mutta pakkohan hänenkin oli myöntää, että sillä hetkellä koiranpennut kuulostivat läheisemmältä ajatukselta kuin vauvat.


Lilly taisi oikein kunnolla päästä osakuntaelämän makuun: harva se päivä hän kävi kampuksella ja raahasi mukanaan yhä enemmän tavaraa. Osa oli pakko myydä, koska eihän pikkuiseen taloon mahtunut niin paljon sohvia, pöytiä ja muuta sälää! Osan Lilly tosin pakkasi jo muuttolaatikoihin: hän kuulemma aikoi etsiä esimerkiksi saamalleen televisiolle paikan Kauppien suvun talosta. Mikä lie tavaroiden hamstraaja tästäkin tytöstä kuoriutuisi...


Osakunta ei tarvinnut edes pizzaa niin paljon kuin ennen: pihalle kaivetusta lammesta nimittäin sai aikasen maukkaita kaloja ruokapöytään - jos siis eläinperäistä ruokaa sattui syömään. Oman puutarhan laittamistakin mietittiin, mutta talvi oli jo turhan lähellä. Ehkä sitten keväällä saataisiin penkkiin kasviksia kasvamaan. Ja kuka taas sanoikaan, että omavaraisuus ruoan suhteen ei ole hyvä asia?


Samu ja Lilly totesivat, että kihlauspaikka talon takana oli itse asiassa varsin romanttinen. Talon seinustalle hankittiin kahden istuttava penkki. Ilmeisesti myös perhoset pitivät paikasta, koska niitä pörräsi säännöllisin väliajoin takapihan puissa.


Syksyn alussa yliopiston alueella esiintyi paljon ukkosia. Ilmeisesti lämmin kesä oli vaikuttanut asiaan. Joskus salama iski jopa taloihin, yleensä kuitenkin puihin. Eräällä kerralla osakuntatalon viereinen puu syttyi palamaan ja palokunta tuli viivana paikalle. Tässä vaiheessa sade oli kuitenkin jo sammuttanut alkaneen palon, ja useat paikalle saapuneet yksiköt saivat huokaista helpotuksesta ja lähteä muita paloja sammuttamaan.


Ukkosen ja palomiesten lisäksi osakunnalla kävi muitakin ehkä epätoivottuja vieraita: liikunnan opettaja Zoe Malmroos jaksoi säännöllisin väliajoin piipahtaa Lillya ja Samua komentamassa. Tällä kertaa Samun ilme kyllä sanoo, ettei hän millään jaksaisi. Jos nainen ei pian älyä lopettaa, niin turpiin saattaa tulla... -.- Luojan kiitos välikohtaukselta säästyttiin, sillä Zoe pakeni paikalta vain muutaman minuutin läksytyksen jälkeen.


Oman talon hoitaminen ei ole ihan niin helppoa, kuin voisi luulla: keväällä täytyy huolehtia, ettei tule vesivahinkoja ja syksyllä taas piha pitää kunnostaa talvea varten. Haravoiminen onneksi käy hyötyliikunnasta, jolloin se ei ehkä tunnu niin kurjalta.


Ja tietysti haravoinnin jälkeen pitää vähän riehua - ja sotkea piha uudelleen. Vaan mikäpä siinä on ollessa, kun luentoja on nykyään vähemmän ja omaa aikaa enemmän. Ehtiihän sitä pihaa siivota monenakin päivänä!


Raskas työ vaatii raskaat huvit (ts. leikkimielisen lehtisodan), ja tämän jälkeen tietysti olo on ihan naatti. Tällaisina hetkinä on kätevää käpertyä torkkumaan takapihan penkille. Voipa siinä samalla katsella uima-altaan heijastuksia ja läpsiä hyttysiä.


Vapaa-ajan lisääntyminen tarkoitti toki myös runsaampaa kuhertelua. Rakkauden ensimmäiset vuodet ovat tunnetusti erityisen kiihkeää aikaa, eikä tämäkään pari tehnyt poikkeusta.


Yleensä muhinointituokio päättyi kuitenkin kamalaan naurunremakkaan, kun toinen aloitti hurjan kutitustaistelun. Lilly ja Samu olivat heti aluksi sopineet, että pidemmälle mentäisiin vasta myöhemmin. Vaikka kumpikin heistä oli hyvin vastuullinen, opiskeluaikana ei saisi tapahtua vahinkoa - kumpikaan ei ollut valmis niin nuoreksi vanhemmaksi. Lisäksi pelkkä läheisyyden tunne oli tähän asti ollut täysin riittävä, miksi siis turhaan kiirehtiä vauvantekoharjoituksia?


Jaa, Caroline sitten teki paluun tuhopolttajana... Takapihan lehtikasat ilmeisesti oikein houkuttelivat ohikulkevia sytyttämään ne palamaan. Hyvä, ettei talo palanut saman tien.


Jonkin sortin mielenvikaisuutta näissä lehtien polttajissa kai esiintyy. Vai etkö sinä oikeasti tunne lieskoja pohkeidesi ympärillä, Caroline?


Syksyllä yliopistolle ilmestyi taas iso kasa fukseja, ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Samu piti heitä silmällä sitä varaa, että joku heistä osoittautuisi varteenotettavaksi puolisokandidaatiksi tuleville lapsille. Esimerkiksi tämä punatukka on varsin kaunis. Nimikin seuraa samaa rataa: Vanessa Clarin hän sanoi olevansa.


Opintojen lähestyessä loppuaan illat alkoivat taas venyä. Oli vaikka mitä diplomitöitä, jotka piti saada valmiiksi ennen valmistumista. Lelly ja Samu päätyivätkin usein kömpimään sänkyyn eri aikoihin - joskus jopa kello kuusi aamulla. Voi, miksi vuorokaudessa ei ole enempää tunteja?


Zoe Malmroos oli kuin olikin löytänyt toisen uhrin itselleen: tällä kertaa Lilly alkoi pitkin hampain tehdä XY-hyppelyitä ja punnerruksia. Ovatko kaikki liikunnan opettajat oikeasti näin sadistisia..?


Talven saavuttua ja illan pimettyä osakuntatalolta oli erittäin kauniit maisemat muualle yliopiston alueelle. Maastonmuodot ja valaistut rakennukset loivat upean näyn pienen kukkulan päälle rakennetun talon asukkaille.


Tänä vuonna talvi jäi yllätyksellisen lyhyeksi. Kevät oli monta viikkoa normaalia aikaisemmassa. Lilly päättikin nauttia täysin siemauksin viimeisestä keväästään yliopistolla: seuraavaan talveen mennessä hänkin olisi valmistunut. Samulla opinnot loppuisivat jo alkukesästä.


Siinä missä Lilly halusi loikoilla lämpimässä, Samu haki jännitystä elämäänsä suuntaamalla opiskelijoiden yhteiseen vapaa-ajan viettopaikkaan.


Ensin piti perinteen mukaan ottaa pieni drinkki. Samun makuun olivat erityisesti hedelmäiset ja jäillä höystetyt juomat. Samalla oli kätevää silmäillä muita paikalle saapuneita simejä. Ehkä täältä löytyisi uusia ystävyyssuhteita?


Baaritiskiltä oli vuoro siirtyä joko tanssimaan, laulamaan tai pelaamaan. Samu piti eniten biljardista, olihan hän jo kotonaan sitä kokeillut. Joskus kampuslaiset vain yllättivät ikävästi ja Samu saattoi menettää rahaa ja ylpeyttään häviöiden seurauksena.


Yliopistolle saapui jo keväällä yllättävän monta ukkosta. Samua eivät pelottaneet niinkään salamat vaan se, tulisiko valmistujaispäivästä samanlainen - sateinen ja tuulinen. Positiivisena oli vaikea pysyä, kun joskus sateet ja ukkoset pysyivät paikallaan jopa viikon putkeen.


Lyhyinä sateettomina ja pilvettöminä aikoina piha olikin sen mukainen: lätäköitä oli joka paikassa ja lampi tulvi välillä pihalle.


Ukkosista oli myös muuta harmia kuin ruma sää: salamaniskut pystyivät tappamaan. Lilly oli menossa istuttamaan tomaatteja talon viereen perustetulle kasvipenkille, kun ukkonen yllätti ja ensimmäinen salama osui häneen! Onneksi tällä kertaa selvittiin vain säikähdyksellä. Kuvitella, kuinka järkyttynyt Samu olisi ollut, jos...


Vielä ennen koulun loppumista oli tietysti "pakko" järjestää toogabileet. Paljon porukkaa saapui paikalle, ja myös joitain kuokkavieraita. Tunnelma oli nuorekas ja vieraat tanssivat hurjasti yömyöhään.


Myös muunlaista viihdykettä oli tarjolla: lieneekö Lilly rohkaistunut runsaasti, vai onko hän vain pahasti humalassa - vilauttelu ei yleensä kuulu hänen tapoihinsa. No, saivatpahan juhlavieraat (ja Samu) vähän silmänruokaa.


Osakunnalle oli myös päätetty uusi pitäjä, Clabbe Pihlström. Hänkin oli toogajuhlissa mukana, mutta saisi muuttaa vasta myöhemmin osakunnan tiloihin.


Suuri päivä koitti onneksi aurinkoisena. Samun oli aika valmistua! Psykologian opinnot olivat sujuneet laudaturin arvoisesti - erittäin hyvin siis! Samu ja Lilly poseerasivat yhdessä, kun palkattu valokuvaaja ikuisti valmistujaiset.


Myös Samun isäpuoli, Andreas, oli tullut paikalle, vaikka miesten välit eivät parhaat olleetkaan. Olihan Samu kuitenkin Reikon lapsi ja muistutti tätä kovin. Ei sitä kaunaa ikuisesti jaksanut kantaa.


Samun oli aika siirtyä opiskelijavaiheesta aikuiseksi. Vaatteet menevät kyllä mahdollisimman pian vaihtoon, mutta muuten mies on varsin mukiinmenevän näköinen! :)


Lilly hyvästeli Samun juhlien loputtua. Onneksi hänkin valmistuisi pian, joten odotus ei tulisi olemaan liian pitkä. Nyt, kun osakuntaa ylläpitämään oli jo hankittu joku, oli helppo keskittyä opintoihin ja suorittaa ne pikaisesti loppuun.


Eipä aikaakaan, kun Lillykin seisoi tutun talon pihalla juhlimassa yliopistoajan päättymistä - laudaturin paperit taskussaan hänelläkin.


Pitkältä tuntunut opiskelijaelämä oli vihdoin takana. Tulevaisuus vaikutti houkuttelevalta. Mikäs siinä muuttaessa rikkaaseen Kauppien sukuun... Tosin kohta taloon pitäisi tehdä muutoksia mahdollisten vauvojen varalta. Ja suostuisikohan Andreas lasten "isoisäksi" ja hoitajaksi? Toisaalta myös kotivanhemmuus voisi olla hyvä vaihtoehto - eiväthän suvun rahavarat ihan heti loppuisi...