Osa 20. Elämää, ei sen enempää?


Tämän jakson alkuun kannattaisi varmaan mainita, että olen vähän harkinnut tarinan ikärajan nostamista - ei mitenkään hurjasti, mutta tyyliin edes 12 ikävuoteen. Jaksossa on puhetta teemoista, joita on pelissä luonnostaankin (väkivalta yms.), joten sanotaanko, että pelin ikärajat (juurikin se 12+) koskevat myös tarinaa. Näillä siis jatketaan...


Oih ja voih - jopas näitä kuolemantapauksia nyt sateleekin lemmikkien keskuudessa. Tauno-koiran vanha sydän ei enää kestänyt maailman menoa, joten senkin oli aika päästä Kauppien hautausmaalle (joka paisuu uhkaavasti: hautoja on nyt noin [villi veikkaus] kolmisenkymmentä ja pahimpina öinä kummituskuhinan voi vain arvata... Yhtään hautaa en ole poistanut.)


Isä ja poika - Mark ja Marko ottivat tavakseen tervehtiä iloisesti aina isän tullessa töistä kotiin. Ihan samaa kunniaa Milja ei saanut, vaikka hänkin välillä ehti halaussessioihin mukaan.


Hups vain, kuinka nopeasti pienestä alakoululaisesta eteni yläasteikäiseksi. Milja vietti syntymäpäiviään kaikessa hiljaisuudessa lähes tyhjässä talossa. Vanhemmat olivat vielä töissä ja pikkuveli jo nukkumassa.


"Minähän alan näyttää aikuiselta," mietti Milja iloinen ilme kasvoillaan. "Vielä kun nämä letit leikattaisiin tai vaihtaisi toiseen kampaukseen..."


Loppujen lopuksi vanhemmatkin saapuivat kotiin ihmettelemään teini-ikäiseksi ehtinyttä lastaan. Hiljaa mielessään kumpikin varmaan myönsi, että tytöstä oli hyvää vauhtia kasvamassa oikea kaunotar. Ääneen mietteitä ei toki lausuttu - sehän olisi ollut aika epäsovinnaista, ottaen huomioon perheen (erityisesti Lisan) taustan.


Mark oli kehittänyt vapauden päivinään itselleen harrastuksen, astronomian. Tähtikuviot ja galaksien nimet painuivat helposti miehen muistiin, kun avaruutta sai itse tutkailla teleskoopin avulla. "Tuollahan on Orion, ja tuolla Kaksosten Castor!" Myös Mark alkoi matkia isäänsä - tosin hän tyytyi ihailemaan avaruutta vain kaukoputkien läpi, ei niinkään kirjoista.


Milja vaihtoi kuin vaihtoikin tyyliään yläasteelle siirtyessään. Tukka meni uuteen kuosiin, vaatekaappia piti uusia ja tyttö alkoi myös meikata.


Hyvin kotiutuneen Alphan mielestä taisi olla hyvä pyöräyttää pari pentua maailmaan Artun kanssa. Ei sillä, että minua haittaisi, mutta perhehän on ihan täynnä ihmisiä ja eläimiä!


Mustanpuhuvia ihanuuksia maailmaan sitten pöllähti. Kaikkiaan kolme kappaletta, joista yksi oli uros (Abraxas) ja kaksi narttua (Aphrodite ja Adeleide). Kaikki olivat jälleen kerran pentuvaiheessa täysin identtisiä, mutta saapa nähdä millaisia koiria niistä kehkeytyykään. Pidän sormia ristissä, että Alphan kaunis väritys saa siirtyä sukupolvelta toiselle.


"Öäääh, ei tämä onnistu... ÄITIIIII!" huutaa Marko pihalla. Läksyt taitavat olla nuorelle vielä vähän hankalia. Ei hätää, Marko on fiksu poika, joten eiköhän se biologiakin kohta uppoa päähän. Tällä kertaa Lisa ei tosin ollut poikaansa neuvomassa, joten tämän piti nöyrtyä ja mennä pyytämään isosiskoltaan apua.


Eiväthän Kaupit toki suuruudenhulluja ole, mutta tavoitteellisia nyt ainakin. Sekä Milja että Marko olivat sitä mieltä, että he haluaisivat mielellään yksityiskouluun. Näinpä arvostetun naapurikunnan koulun rehtori sai kutsun kylään taloa katselemaan ja perhettä haastattelemaan.


Hyvää ruokaakaan ei saa listalta unohtaa. Koko perheen voimin väännettiin kalkkuna-ateriaa, jotta rehtori tykästyisi perheeseen. Tiedättehän: "Hyvä ruoka, parempi mieli."


Rehtorin vierailupäivä oli ilmeisesti kovin uuvuttava, sillä illan päätteeksi Marko meni ja tuupertui olohuoneen lattialle - onneksi rehtorin jo poistuttua talosta. Lisa oli viivana poikansa rinnalla ja haki tälle ties mitä virkistävää sitruunavedestä mehujäähän. Poika virkosi kummasti herkkujen saavuttua... Taitaa tietää tämä poika säälin ja huolen voiman.


Niinhän siinä kävi, että rehtori soitteli viikonlopun aikana ja kutsui perheen lapset opinahjoonsa - mutta vain niin kauan, kun arvosanat olisivat koulun standardien mukaisia. Miljalle tämä ei toki tuottaisi ongelmia, mutta entäs laiskottelun ja hauskanpitoon tottuneelle Markolle?


Milja oli ottanut talossa oikean monitoiminaisen paikan: pikkuveljen auttamisen lisäksi hän hoiti koiria, kävi töissä (koska hänen kuulemma piti itse kustantaa koulutarvikkeensa ja vaatteensa) ja korjasi talossa hajonneita esineitä ja vempeleitä. Aina kaikki ei mennyt oikein putkeen: joskus hajonnut hissi antoi pahojakin sähköiskuja korjaavalle henkilölle. Lisa pääsi naljailemaan tyttärelleen asiasta - vaikka ei itse koskaan ollut sähkölaitteita korjannutkaan.
"Voi herran pieksut, miltä sinä näytät, tyttö hyvä! Kannattaisikohan sinun jättää nuo puuhat osaavampien käsiin?" Miljan teki mieli vastata kärkevästi takaisin, ettei täällä kukaan muukaan ollut näitä hommia tekemässä, koska Lisa kieltäytyi korjaajan palkkaamisesta kerta toisensa jälkeen. Tyttö kuitenkin aisti ilmassa riidan vaaran ja jätti kommenttinsa sanomatta.


Markokin kasvoi teini-ikäiseksi - ja voi että mikä soppa siitä syntyikään! Poikaa alkoivat kiinnostaa entistä enemmän vain suhteet ja seksi. Mitä enemmän, sen parempi - kaikessa. Koulussa hän pystyi pitämään seikkailuhalunsa kurissa, eikä tehnyt vakavampia tuhoja, jos kiinnijääminen oli mahdollista. Vapaa-aikanaan hän sen sijaan harrasti yhä enemmän pilojen tekemistä ja deittailua.


Toivomuskaivo oli juuri sopiva jälkimmäiseen tarkoitukseen: sillä sai nopeasti "vikiteltyä" uusia kumppaneita lyhyisiin suhteisiin. Harmittavasti Markoa ihailevien tyttöjen ja poikien kannalta koululaista kiinnostivat vain lyhyet seurustelut, joissa sanaa sitoutuminen ei edes tunnettu.


Eräänä päivänä Lisa ilmoitti perheelle, että Markon syntymäpäivien johdosta he lähtisivät Aruballe matkalle! Aamiaispöydässä istuvien ilmeet kirkastuivat, kunnes Lisa sanoi: "Miljahan tietysti jää kotiin hoitamaan lemmikkejä, eikö niin?" Painostavan katseen saatuaan Milja käänsi katseensa pois, nieli pettymyksensä ja nyökkäsi. "Hienoa!" oli Lisan ainoa kommentti, vaikka muut pöydän ääressä istuvat näyttivätkin pettyneiltä.
Myöhemmin samana päivänä Mark otti vaimoaan kädestä kiinni ja veti hänet tyhjään huoneeseen. "Kuule, meidän täytyy jutella tästä matkasta vähän..." Mies oli huomannut tyttärensä pettymyksen ja kysyi Lisalta, miksi häntä ei voitu ottaa mukaan. Vaimo oli yllättynyt tilanteesta, ja vastasi, että jonkun oli pakko jäädä hoitamaan taloa ja lemmikeitä. "Sitä paitsi, alennuslippuja oli saatavilla vain rajoitettu määrä JA onhan Miljalla se työkin. Eihän tyttö voi vain ilmoittaa, että lähtee viikon kuluttua Karibianmerelle!"
Markin ilme kertoi paljon, mutta hän jätti kiistelyn sikseen, koska tiesi sen loppuvan huonosti. Markollehan oli jo luvattu matka, ja jos se nyt peruttaisiin... Lippuja nyt tuskin enää olisi ollut saatavilla juuri kyseisille lennoille. Mark päätti kuitenkin puhua tyttärelleen asiasta myöhemmin illalla tämän tultua töistä kotiin.


Matka järjestyi kuten odotettua: kolme perheenjäsentä matkasi kauas lämpöön löhöämään. Marko ja yllättäen itsensä raskaaksi todennut Lisa ainakin nauttivat silminnähden olostaan.


Tyhjin käsin Mark ei matkalta kuitenkaan halunnut palata, joten hän teki omia retkiään ympäristöön. Hän löysi erakoituneen miehen, joka vastapalvelukseksi avusta antoi miehelle lahjan. "Tämän minä vien tuliaisena Miljalle," hän pohti palatessaan hotellille. Paikalle päästyään mies kuitenkin koki kovan pelästyksen: heidän bungalowinsa ympärillä parveili hotellin henkilökuntaa ja... sairaanhoitajia? Mark tavoitti talon juosten nopeasti ja hänelle selitettiin, että hänen vaimonsa synnytys oli alkanut yllättäen. Onneksi saarella oli ammattitaitoisia synnytyslääkäreitä ja kätilöitä saatavilla, joten pienen tytön (Lisa kiroaa "väärän sukupuolen" taas alimpaan helvettiin) syntymä kävi turvallisesti. Siniset silmät, ruskea tukka. Muistuttaa isosisariaan. Nimekseen yllättäjätytär sai Mariannan.


Kotiinlähtö viivästyi tyttären syntymän vuoksi, mutta melko nopeasti perhe suoriutui takaisin kotiinsa. Mark huuteli jo pihalla Miljaa tulemaan ulos, mutta vastausta ei kuulunut. Kohta esikoinen kuitenkin kaarsi työautollaan pihalle ja nousi uupuneen näköisenä autosta. Marko oli kuitenkin (Lisan kieltäydyttyä kunniasta) jo vienyt Mariannan nukkumaan, eikä tätä saanut häiritä.


Milja halasi isäänsä onnellisena ja kertoi hakeneensa paikkaa erääseen kaukana sijaitsevaan hyvään yliopistoon. Paikka oli varmistettu edellisenä päivänä ja lähtö olisi samalla viikolla. Milja lähti kertomaan uutisia myös äidilleen ja veljelleen - paitsi että hän ei koskaan päässyt jälkimmäisenä mainittuun asti. Lisa oli suunniltaan ajatuksesta, että Milja kehtaisi karata kotia hoitamasta "johonkin saamarin yliopistoon". Lisan korotettu ääni kuului jo tässä vaiheessa alakertaan asti, ja se voimistui vain, kun nainen pääsi vauhtiin. Lopulta Lisa ja Milja huusivat kurkut suorina toisiaan kuuntelematta omia mielipiteitään, kunnes...


"SLÄP!" Lisa oli saanut tarpeeksi. Hän marssi tytärtään töytäisten tämän ohi alakertaan raivoamaan Markille ja pojalleen tilanteesta. Milja sen sijaan jäi käsi koskevalla nenällään seisomaan yläaulaan. Kun hän otti kätensä pois, hän huomasi, että Lisan isku oli vaurioittanut joitain nenän herkistä verisuonista, sillä sormissa oli jotain punaista. Verta ei vuotanut paljon, joten tyttö sai vuodon tyrehdytettyä nopeasti viilentämällä.


Järkyttyneenä tämä otti puhelimen käteensä ja soitti taksin hakemaan hänet. Tänne hän ei ainakaan halunnut enää jäädä! Sanaakaan sanomatta hän otti valmiiksi jo osittain pakatun laukkunsa ja paineli perheensä ohi pihalle. Taksikuskille hän sanoi haluavansa hotelliin - ihan mihin tahansa.


Onneksi yliopiston lukukausi oli juuri alkamassa, joten hotellista Milja suoriutui nopeasti yliopiston listoille ja sai asunnon kampusalueelta. Hän kirjautui ekonomikoulutukseen paikalla olevaksi ja aloitti hurjan opiskelun saadakseen itselle hyvät työtaidot.


Kaupin suvun osakuntaa ylläpitävään simiin Milja tutustui nopeasti, kun mies tajusi tytön olevan osa samaa sukua. Asuntola vaihtui rauhalliseen osakuntataloon - joka pian jäi kokonaan Miljan käyttöön, kun toinen opiskelija kertoi päättävänsä opintonsa jo kandivaiheeseen.


Eräänä iltana pitkien luentojen päätteeksi osakunnan puhelin vilkutti puhelinviestivaloa. Lisa päätti kuunnella viestin vielä ennen nukkumaanmenoa, vaikkei enää ehtisikään (tai jaksaisi) siihen reagoida. Linjalla oli hetken aikaa hiljaista, kunnes tutulta kuulostava ääni rykäisi hiljaa puhelimeen ja viesti alkoi. "Tuota, ei olla susta kuultu isän kanssa aikoihin ja aattelin sitten soittaa. Me ollaan lähdössä tässä kohtapuoliin taas matkalle, kun tuo edellinen loma meni vähän muuksi kuin lomaksi. Tuonne Espanjaan. Aattelin vaan ilmoittaa... Äiti ei varmaan tykkäis, mutta olis oikeesti kiva, jos soittaisit tässä joku päivä. Meitä kun ei siellä ulkomailla oikein saa kiinni... Mut joo, hyviä jatkoja, toivottavasti kuullaan susta taas jossain vaiheessa..."
Markon jättämä viesti loppui ja Milja jäi hämmentyneenä seisomaan luuri kädessään. Jaa että NYT ne sitten kehtasivat häntä kaivata! Suuttumus ja suru valtasivat tytön käsittämättömänä yhtälönä. Uupunut Milja laahusti sänkynsä viereen ja kaatui kiukkua (tai itkua?) estellen mahalleen peitteiden päälle. Hän makasi siinä kauan aikaa, kunnes väsymys sai hänestä niskalenkkiotteen ja hän nukahti...


Sinä yönä Milja näki kummallista unta: hän osasi lentää. Ei sillä, että lentounet olisivat olleet harvinaisia, mutta tämä yksittäinen ei ollut ahdistava, kuten useat muut: häntä ei ajettu takaa, vaan hän ikään kuin leijaili avaruudessa, lähes tyhjyydessä... Aamulla Milja oli jo unohtanut veljensä puhelinviestin. Vasta päiviä myöhemmin hän muisti, että häntä oli pyydetty soittaa ennen matkaa. Kun tyttö vihdoin uskalsi ottaa puhelimen käteensä ja näppäillä numeron ("Äitihän voisi vaikka vastata!"), mutta puhelimeen ei vastannut kukaan. Taisi matka siis olla jo alkanut...


Vajaata viikkoa myöhemmin yliopisto sai tietää, että eräs Euroopan reittikone oli epäonnistunut laskussaan lentokentälle ja syttynyt tuleen. Miljan epäilykset heräsivät heti, eikä kestänyt kuin muutaman tunnin, kunnes puhelin soi. Soittaja oli poliisi, joka pahoitteli, että heidän tietojensa mukaan Miljan sukulaisia oli ollut turmakoneessa matkustajatietojen mukaan. Asiaa kuitenkin tutkittiin yhä, ja tilanteesta luvattiin informoida omaisia myöhemmin.


Puhelun päätyttyä Miljan silmistä alkoi valua kyyneleitä. Hän oli jo usean tunnin yrittänyt pitää itsensä kasassa, mutta nyt hän ei enää jaksanut... "Isä, Marko... äitikin... ottivatkohan he vauvankin mukaan? Ei voi olla totta!" Nyyhkivä nainen raahautui olohuoneen sohvalle makaamaan ja antoi itsensä itkeä.


Uni tuli ajoittain sinä yönä, mutta säännöllisin väliajoin Milja heräsi tuskaiseen tunteeseen. Kurkkua kuivasi, ja hänen oli pakko käydä välillä hakemassa vettä. Sinä yönä poliiseista ei kuulunut mitään. Ei uutta tietoa.


Seuraavana päivänä alkoi kuitenkin tapahtua. Aikaisin aamulla pihaan kaartoi poliisiauto, josta nousi virallisen näköinen mies. Hän alkoi selittää sitä, mitä poliisit olivat tähän asti saaneet selville... Selviytyjiä ei ollut kuin muutama ja hekin pahasti loukk... "ISÄ!"


Milja oli nähnyt poliisiautosta nousevan toisenkin henkilön ja kesken selostuksen kiljaissut ilosta. Mark oli elossa! Isä ja tytär halasivat, ja poliisivirkailija meni autonsa luo odottamaan. "Miten sinä... ne sanoivat ettei..." Milja itki hysteerisenä Markin pidellessä häntä pystyssä. Mies rutisti tytärtään ja alkoi selittää, mitä oli tapahtunut. "Kulta, minä en ollut ollenkaan siinä koneessa. Jäin pois matkalta viime hetkellä. Äidillä ja minulla oli riita..."


Mark kertoi, kuinka muutama päivä Miljan lähdön jälkeen hän ja Lisa olivat riitaantuneet lasten kasvatusmenetelmistä. Lisa edelleen kieltäytyi hoitamasta Mariannaa ja Mark pelkäsi syrjintäkuvion toistuvan myös tuoreimmassa lapsessa. Pitkän huudon jälkeen oli päädytty siihen, että Mark jäisi kotiin, kun Marko ja Lisa kävisivät matkalla. Mark lakkasi puhumasta, hänen äänensä petti. "Sinä et vastannut puhelimeen," Milja mumisi isänsä hartiaan. "En varmaan ollut kotona silloin," kuului vastaus. Milja hellitti otettaan hieman ja katsoi Markin kasvoja. "Miten Marko... äiti..?" Miehen surullinen ilme kertoi tytölle liikaakin ja tämä alkoi taas nyyhkyttää. Mark ei hänkään pystynyt pidättämään itkuaan.


Miljan vaisuus vaikutti myös kanssaopiskelijoihin. Jotkut heistä - ikävä kyllä - käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja kiusoittelivat tyttöä. He eivät toki tienneet, mitä oli tapahtunut, mutta eivätpä olisi edes tainneet välittää.


Kaiken tapahtuneen jälkeen Milja päätti jättää yliopiston. Jonkin sortin kauppatieteiden koulutus hänellä oli nyt, joten ehjä elämä ei mahdottomaksi muuttuisi. Mark oli pyytänyt Miljaa palaamaan lapsuuden taloonsa, jotta he voisivat tukea toisiaan paremmin. Niinpä nuori nainen jätti rankan opiskeluelämän taakseen ja palasi takaisin paikkakunnalleen.


Ensimmäisen illan pimetessä Milja meni Mariannan huoneeseen ja nosti tytön kehdostaan. "Kuule, pieni, meitä on nyt vain kolme enää..."

Osa 19. Poika?



Tämä on tyttö nimeltä Milja, lähes isänsä kopio noilla sinisillä silmillään.


Tytön syntymän jälkeen kihlapari löysi yllättävänkin paljon aikaa toisilleen - johtuen tosin ehkä Markin työttömyydestä ja Lisan vähäisistä työtunneista. Poreallas piti asemansa suosittuna rentoutumispaikkana.


"Kunnollisesta avioliitosta" haaveileva Lisa ehdotti eräänä päivänä Markille häitä. Loppujen lopuksi pari kuitenkin tyytyi tekemään avioliittolupauksensa kotona ilman suurta määrää vieraita. Päälle vedettiin parhaat vaatteet ja maistraatin antamaa lupaa avioitua juhlittiin pienellä porukalla.


Kuhertelukuukautta pari vietti ihan vain kotona - vaikka tokihan pieni Karibian loma olisi mieltä piristänyt, uusi vauva kun vei paljon voimia, kun lastenhoitajaakaan ei yritetty hankkia.


Loman puutteesta huolimatta Lisa onnistui pian tulemaan uudestaan raskaaksi. Tämä ei naista haitannut, sillä hän oli jo pitkään haaveillut lapsesta, omasta pojasta. Todennäköisyydet eivät toki olleet päätä huomaavat, fifty-fifty kummallekin sukupuolelle, mutta aina sai toivoa...


Riiviömäinen Taneli päätti ärsyttää raskaana olevaa Lisaa kaivelemalla lähes päivittäin talon edustan kukkapenkkiä. Ison mahan vuoksi Lisa ei ollut kovin innoissaan juoksemassa, joten hän oli juuri sopiva "uhri" koiran metkuille. Aamun valjetessa Lisa joutui usein toteamaan "Ei taas!" ja usuttamaan Miljaa hoitaneen Markin koiran perään.


Isän harteille jäänyt Milja alkoi olla jo kävelyikää ja näin oli aika viettää hänen ensimmäisiä syntymäpäiviään! Kerrankin Lisa päätti itse raahautua vauvan kehdolle ja tuoda tämän keittiöön, jossa Kaupeilla perinteisesti vietettiin kaikki syntymäpäivät.


Tattadadaa! Tällainen kaunokainen Miljasta paljastui. Uuu noita geenejä! Luonteeltaan hän on sottaisa mutta leikkisä (2/5/7/10/7).


Pikku-Milja joutui viettämään kohtuullisesti aikaa omassa seurassaan, joten koirista tuli varsin hyviä kavereita hänelle. Mark oli hankkinut itselleen töitä ja Lisa taas oli erittäin kiintynyt mahaansa (omaan napaansa?). Taneli ja Milja kuitenkin löysivät yhteisen sävelen ja kirmasivat (no tota...) rinta rinnan pihan nurmella - tyttö tosin vähän väliä kompuroiden, mutta mitä pienistä...


Markille vaimon raskaus ja tyttölapsen hoitaminen oli melkoisen rankkaa. Työhön ei olisi aina jaksanut mennä ja sunnuntaisin mies ottikin tavakseen nukkua puoleen päivään. Jos edes vähän saisi univelkoja takaisin? Toki Milja ei enää valvonut yöllä niin paljon kuin ennen, mutta piti silti usein miestä hereillä.


"Mitä ihm... AUUUUU!" kaikui eräänä päivänä talossa. Lisa lyyhistyi kivun voimasta lattialle, mutta Nousi sitkeästi ylös. Hän alkoi hoiperrella kivun sumentamine silmineen kohti ulko-ovea ja samalla puutarhaa hoitavaa miestään.


Selvisi, että tämä vauva halusi maailmaan hieman ennen laskettua aikaa. Perheen toinen lapsi oli syntymässä!


Seuraava sinisilmäinen ja mustahiuksinen lapsi on syntynyt! Ja se on - Lisan iloksi - poika. Nimekseen pieni nyytti sai Marko.


Raskauden loputtua Lisan oli kuitenkin aika palata töihin - hän oli ollut pois sieltä iät ja ajat lastensa takia. Mark jäi täten isyysvapaalle hoitamaan kahta pienokaistaan. Nyt, kun töistä ei tarvinnut vähään aikaan huolehtia, hän alkoi jo toipua viimeisen vuoden rasituksista. Hän jopa alkoi kirjoittaa novelleja aina vapaa-ajallaan.


Myös koirilla sattui mukava perhetapaus, kun Anja oli kuin olikin tullut kantavaksi ja sai kaksi äärimmäisen suloista pentua hoivattavakseen. Nyt tosin pitäisi pitää huoli, etteivät vauvat pääsisi liian lähelle schipperke-nartun pesää - pennulliset nartut kun osaavat olla aika kipakoita puolustaessaan jälkikasvuaan.


Kumpikin pentu oli musta - taitavat siis tulla emäänsä. Urospentu nimettiin Artuksi ja narttua kutsutaan Anniksi. Melkoisia vipeltäjiä nämä ovat. Mutta miksi ihmeessä koiranpennut syntyvät aina yläkerrassa, jolloin ne eivät omin avuin pääse alas eivätkä ulos? Kumma juttu, koska joka ikinen kerta käy näin - ja yleensä synnytyspaikkakin on lähes sama.


Kotielämään tottunut Mark päätti lomansa kunniaksi uudistaa tyylinsä: hiukset saivat vähän erilaisen mallin vaikka väri pysyikin samana. Lävistys, parransänki ja kulmakarvojen hienoinen muotoilu saivat ihmeitä aikaan: miestä tuskin enää tunnisti samaksi!


Tämän näköisenä kyllä kehtaisi lähteä kaupungille - jos siis aika riittäisi turhanpäiväiseen notkumiseen yökerhoissa tai keilahalleilla.


Markin päivät alkoivat helpottua entisestään, kun Miljan oli aika saavuttaa kouluikä.


Kesän jälkeen tytön olisi määrä mennä kouluun, joka oli muuten sama kuin Lisan ja aika monen muunkin esivanhemman. Vauhdikkaasti laajenevassa kaupungissa ei ollut väkimäärään verrattuna vieläkään kovin montaa koulua. Lukioistakin alkoi olla pula ja yliopisto oli yli 50 kilometrin päässä isommassa taajamassa.


Miljan profiili on varsin mukavan näköinen...


Vaikka jatkuvaa kiirettä perheellä ei enää olekaan, aikaa jää kovin vähän millekään "ylimääräiselle". Kotiruoan kokkaaminen on harmittavasti yksi näistä karsituista asioista. Pakastettua yliopiston pizzaa mussutetaan tässä taloudessa ihan luvattoman paljon - onneksi sitä ei kuitenkaan tarjota Miljalle kovin usein (Markohan nyt ei pizzaa söisi muutenkaan). Vanhemmat sen sijaan yrittävät säästää aikaa lämmittämällä aterian nopeasti mikrossa.


Vaikka Lisa ei olekaan hullaantunut tyttärestään, isä silti yrittää pitää yhtä esikoisensa kanssa. Leikkihetkiä on tosin nykyään vähenevissä määrin, koska jo kesällä Milja on löytänyt uusia ystäviä ja viettää aikaa muuallakin kuin kotona.


Iloisia hetkiä vietetään, kun Markon on määrä aloittaa kävelyopettelu ja puhuminen. Äiti kantaa lapsensa ilosta puhkuen kakun luo - näitä synttäreitä pitää juhlistaa!


Tällainen on Marko, nyt hänen piirteensä näkee jo varsin mukavasti. Söpö poika, ei voi muuta sanoa. Luonnettakin löytyy melko sopivasti (4/5/2/10/8).


Koirilla pyyhki varsin hyvin: pennut vipelsivät omia teitään, mutteivät edelleenkään uskaltautuneet portaita alas. Taneli sen sijaan tunsi kaipaavansa välillä rauhaa kahdelta "mustalta paholaiselta", kuten muutama perheenjäsen pentuja kutsui. Uroskoiran vanhat luut kun eivät enää vertyneet riittävän villiin menoon pentujen kanssa touhutessa.


Ei ollut mikään yllätys, että rakkaan koiravanhuksen kuolema koitti pian. Jäljelle jääneet eläintoverit kunnioittivat ystävänsä muistoa ulvomalla yhdessä pihalla.


Lisa yritti piristää itseään ja koiria adoptoimalla kauniin Alphan perheeseen. Oli jo aikakin! Tuo söpöläinen on piirittänyt tonttia jo sukupolvien - köh, siis vuosien - ajan. Taitaapa käydä niin, että pennuista Arttu saa jäädä, jotta tälle nartulle saadaan pentuja.


Voi Tauno, Tauno, isotteletko sinä muka? Ei kai Alpha nyt NOIN pelottava ja iso ole? Käyttäydyhän nyt!


Koulun vihdoin alettua Milja aloitti ystävänsä Niinan kannustamana maalaamisen. Kerhoa pidettiin koulun jälkeen iltapäiväkerhossa, mutta tottahan taitoa piti hioa myös kotona. Toden totta tytöstä alkoi kehittyä varsin taitava.


Markon syntymäpäiviä vietettiin tänä vuonna kakutta, mutta perheen iloa tämä ei vähentänyt. Milja tunsi kuitenkin kateuden piston, kun tajusi, että veljen synttäreille koko perhe oli tullut kokoon ja vielä muutama kuokkavieraskin oli uskaltautunut mukaan (siis kuka ihme tuo nainen on?).


Marko ei huomannut sisarensa pahaa tuulta vaan aloitti lapsuutensa ryminällä: koulussa hänet opittiin pian tuntemaan pilailijana ja opettajien keskuudessa hän sai jopa lisänimen kiusanhenki.


Kotona Marko vietti aikansa hieman hillitymmin, vaikka lemmikit ja Milja saivatkin välillä tuntea pojan pilailuhalun nahoissaan. Ties mitä ansaviritelmiä löytyi ympäri taloa ja lattiat tulvivat säännöllisin väliajoin Markon huumorintajun vuoksi. Lisaa pilat vain naurattivat ja vaikka Mark päällepäin paheksuikin tempauksia, sisällä hän ilmiselvästi myhäili. Milja ei ollut yhtä myötämielinen - lähinnä koska hän joutui pilojen uhriksi eikä saanut nauraa vierestä.


Koiranpennut täyttivät vihdoin vuoden ja siirtyivät pentuvaiheesta murrosiän kautta aikuisiksi koiriksi.


Talossa ei ollut ikävä kyllä tilaa kovin monelle koiralle, joten ennakkoaavistusten mukaisesti Anni joutui muuttamaan adoptiokeskukseen siksi aikaa, että uusi, rakastava koti löytyisi.


Mark ja Lisa elivät loistavaa aikaa. Rakkautta riitti ja työ sekä lapset pitivät mielen virkeänä. Puutarhanhoito, kirjoittaminen ja elokuvaharrastus täyttivät vapaa-ajan tyhjät aukot. Oi autuutta.


Miljalla ei pyyhkinyt ihan yhtä hyvin. Kavereiden kanssa vietetty aika vei suuren osan päivästä ja kotona tyttö yleensä hakeutui omaan seuraansa ja kuntoili tai luki kirjoja. Ketään ei näyttänyt huolestuttavan tytön vetäytyminen muiden seurasta.


Osasyynä tähän oli Lisa, jonka takaraivossa kummittelivat yhä Lilly-äidin varoittavat sanat "liian monista lapsista, raskaudenjälkeisestä masennuksesta ja loppumattomista vaippavuorista ja kiukuttelevista teinitytöistä". Kovasti perhe näköjään voikin vaikuttaa oman ajatusmaailman luomiseen.


Lisa sätti usein tytärtään muualla vietetyistä illoista, passiivisuudesta ja ties mistä muusta. Hän ei kuitenkaan itse muuttanut käyttäytymistään kotona, vaan antoi Miljan jäädä yksin.


Äidin sanat satuttivat nuorta tyttöä, joka ei voinut käsittää miksi Lisa ei pitänyt hänestä yhtä paljon kuin Markosta. Poikahan oli jo nuorena pahemman luokan huligaani. Pystyikö "väärään sukupuoleen" syntyminen todella aiheuttamaan tällaista?


Ilmeisesti sukupuoli vaikutti melko paljon, Milja joutui jälleen kerran toteamaan, kun Marko ylpeänä esitteli syyslukukauden todistustaan äidille. "Katso, katso! Vain yksi vitonen. Eikö mennytkin hyvin?" Lisa hymyili pojalleen, ja Milja tunsi kyynelten muodostuvan silmiinsä. Pian ovi kävi ja tyttö oli taas lähtenyt omille teilleen.


Milja kuitenkin ymmärsi, ettei vika ollut Markossa. Niinä harvoina hetkinä, kun kumpikin oli talossa eikä Milja ollut omissa oloissaan, sisarukset pelasivat pelejä ja katsoivat televisiota keskenään.


Milja istuu television eteen ja huokaa. "Mitäköhän tästä oikein tulee..."

Niin, mitähän... Tarina jatkuu seuraavassa osassa.